Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mansikat loppuvat ennen poimijoita Askaisissa – Itsepoiminta kasvattaa suosiotaan

Auttisten tilalla Askaisissa aloitettiin mansikanpoiminta täydellä teholla viime viikonloppuna, muutama päivä viimevuotista myöhemmin. Poimijat saapuvat paikalle omaan tahtiinsa ennalta ilmoittamatta, omat ämpärit mukanaan. Hanna ja Tapani Oksanen ovat viljelleet mansikkaa 22 vuotta. Ensimmäisen kesän jälkeen he ovat tarjonneet sitä vain itsepoimijoille. – Aluksi keräsimme itse ja myimme torilla, mutta tämä on osoittautunut kätevämmäksi. Jokainen poimittu marja on jo myyty. Tämä menee kevyellä organisaatiolla, kun ei tarvita muuta kuin ohjataan poimijat rivin päähän, vaakataan ja rahastetaan, Tapani Oksanen sanoo. Koronavuosi jää Oksasten mieleen ainakin siitä, että mansikoiden rinnalla myydyt kesäkukat vietiin käsistä jo kauan ennen mansikkakauden alkua. Pellolle kuljetaan läpi kasvihuoneen, joka on täysin tyhjä. – Nyt kesäkukkia ovat ostaneet nekin, jotka eivät ennen ole niitä hankkineet. Korona sai aikaan puutarhabuumin. Moni sanoo, ettei halua vaivata naapureita tai sukulaisia kastelemaan kukkia matkoilla ollessa, mutta nyt ollaan paljon kotona. Innostus näyttää jatkuvan mansikankin suhteen. Meiltä ei poimijoita puutu, Tapani Oksanen sanoo. Lemulaiset Esa ja Tuija Tuokko ovat saapuneet mansikkamaalle Tuijan isän Seppo Rannikon ja lastensa Eetun , 8, ja Tiian , 5, kanssa. Lasten kasvaessa myös mansikan kulutus kasvaa, joten aamun tavoitteena on vähintään kaksi täyttä ämpäriä. – Olemme keräilijähenkisiä, ja aina on mustikatkin käyty metsästä hakemassa. Lapsena käytiin metsässä eikä pois lähdetty ennen kuin ämpäri oli täynnä, Tuija Tuokko kertoo. Yksi syy mansikan ostoon ovat eläimet, jotka kotipihalla pääsevät rellestämään turhan vapaasti. Päältä mansikat syövät peurat ja alta myyrät. Mansikkatilalla peurat on ollut pakko aidata ulkopuolelle kaksi metriä korkean poroaidan avulla. – Aluksi meillä oli kevyempää hevosaitaa ja sähköpaimen, mutta peurat tulivat siitä yli. Joskus niitä tulee vieläkin, Hanna Oksanen kertoo. Pari viikkoa kestävän mansikkakauden aikana tilan emäntä tulee kävelleeksi paljon. Poimijoiden opastaminen kahden hehtaarin kokoiselle mansikkamaalle ja paluu takaisin vastaa urheilukentän kierrosta, ja kilometrejä ehtii päivän aikana kertyä lähemmäs parikymmentä. Tänä vuonna helteistä huolimatta malttamattomimmat poimijat ovat joutuneet mansikkaa vähän odottamaankin, sillä kolea toukokuu hidasti satoa. Mansikkamuovin alla kulkeva kastelujärjestelmä on auttanut kuivan kauden yli. Auttisissa kasvaa Polka-lajiketta, joka antaa satoa vielä hyvin ensi viikon. Sen jälkeen jatko on arvoitus, sillä siihen vaikuttavat lämpötilat ja sateiden määrä. – Luonto on tässä vahvasti mukana. Kylmänä talvena mansikka paleltuu herkästi ja keväthalla voi viedä satoa. Asumme hyvällä paikalla, jossa maat eivät ole kovin halla-arkoja. Täällä myös tuulee, joten hometta tai härmettä ei niin herkästi tule, Hanna Oksanen kertoo. Oksaset ovat huomanneet, että nyt mansikkamaalle tulevat myös nuoret perheet. Aiemmin poimijat olivat pääsääntöisesti iäkkäämpää väkeä, jotka saattoivat kerätä marjat samalla myös aikuisille lapsilleen. – Tämä sopii kaikille, vaikka toki osa valittaa selkää. Mansikkarivit kerätään läpi kerran päivässä, ja ohjeistukseksi annan, että kaikenkokoiset kypsät mansikat olisi hyvä poimia. Maistella saa vapaasti. Vaikka ajattelisi kuinka syövänsä, raja tulee aika nopsaan vastaan. Puoli litraa alkaa olla maksimi, mitä yksi ihminen pystyy kerralla syömään, Hanna Oksanen sanoo. Vajaassa tunnissa ämpäri on usein jo täynnä. Mansikat säilyvät kolmisen päivää jääkaappilämmössä.