Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tunnereaktion arvoisia runoja

Maskulainen kirjoittaja, sanataiteilija ja sanataideohjaaja Riitta Suominen julkaisi huhtikuun alussa esikoisrunoteoksensa. Kide käsittelee elämää, kuolemaa, vanhenemista, toivoa, unelmia ja rakkautta. – Runot ovat viimeisen viiden vuoden ajalta. Teos jakautuu viiteen osioon, joiden jokaisen alussa on kuvitus ja pieni lukuohje seuraavia runoja varten. Runot rakentuvat perinteisten aiheiden ympärille, Suominen sanoo. Teos julkaistiin Suomiselle tärkeään aikaan, ja se on omistettu runoilijan vanhemmille. – Yhtäkkiä sitä huomaa itse olevansa se perheen vanhin. Runoissani esiintyy paljon aikaan liittyviä käsitteitä. Mitä se edes on tai mitä se tarkoittaa? Ikuisuuskysymyksiä, Suominen toteaa. Runoteos sai nimensä tarkan pohdinnan jälkeen. – Ensimmäisessä runossa on mukana kiteitä. Joissain runoissa se on kristallia tai lasimurskaa, joissain se on jotain mikä heijastaa ja taittaa valoa. Toisaalta se tarkoittaa tarvetta kiteyttää. Nimi on siis kaksitulkintainen. Lisäksi kide on mielestäni kaunis ja tiivis sana, Suominen sanoo. Inspiraatio runoihin löytyy usein omista ajatuksista tai jostain konkreettisesta tapahtumasta tai asiasta. – Joskus sanallistan kuvan tai näkymän. Suurin osa runoista syntyy lähes valmiina. Usein kirjoitan tekstin heti aamulla, ja palaan siihen myöhemmin. Kirjoitan myös aforismeja, ja pari tämän teoksen runoista pohjautuu aforismeihin, joita kirjoitin vuonna 2018 Turun Sanomien aforistikkona, Suominen sanoo. Runoja Suominen on kirjoittanut lapsesta asti. Se, että lapsena kannustettiin lukemaan oli tärkeää. – Sain jopa kunnan kulttuuripalkinnon kirjoittamisesta joskus kansakoulussa. Uskon vahvasti siihen, että hyvän kirjoittajan pitää myös lukea. Kymmenen vuotta sitten aloin kirjoittaa tosissani, kun elämässä oli sille aikaa. Runojen kirjoittamiseen täytyy keskittyä, eivätkä ne synny pakottamalla. Kynä ja paperi tarvitaan heti, kun ajatus syntyy. Alun perin luovan kirjoittamisen oppiaineen seminaariin tehty teos julkaistiin omakustanteena. Viimeisen parin vuoden aikana se sai lopullisen muotonsa. – Koin alkuvuodesta, että nyt se on valmis. Halusin toteuttaa ensimmäisen teokseni omakustanteena, koska olin saanut ulkopuolisia näkökulmia ja palautetta jo seminaariesityksen arvioinnissa. Lisäksi halusin julkaista sen nopealla aikataululla. Runoteoksen on kuvittanut Aalto-yliopiston taideopiskelija Pieta Oras ja taittanut graafinen suunnittelija Maarit Soini . – Prosessi oli nopea ja valtavan hyvä. Taittaja ja kuvittaja ovat tuttujani, joten että heihin voi luottaa, Suominen jatkaa. Palaute on usein taiteilijoille tärkeää. Suominen on onnellinen siitä, että teos on aiheuttanut lukijoissa tunnereaktioita. – Olen saanut palautetta siitä, että runoissani on paljon tarttumapintaa ja mahdollisuuksia samaistua. Teos on liikuttanut ja antanut lohtua. Tämä on paras mahdollinen kiitos kirjoittajalle: oma yksilöllinen prosessini saa toisen ihmisen tuntemaan. Kun lukija lukee teostani, se on mielestäni siinä kohtaa hänen omaisuuttaan ja vapaa tulkinnalle.