Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kustavi kutsuu kiipeilemään – Kastraatiopuukko ja Vappuheila odottavat reippailijoita

Jos kaipaa kesällä liikuntaa eikä kärsi korkeanpaikankammosta, kannattaa suunnata Kustaviin, joka on hieno paikka köysikiipeilylle. Pienellä alueella on 14 kiipeilykalliota, eli yhden päivän aikana ehtii tutustua useampaan seinämään. Lajiin vihkiytymättömän täytyy toki harjoitella kiipeilyä ja testata taitojaan sisäkiipeilytiloissa, ennen kuin suuntaa kallioita päin, sillä kiipeilyssä riskit voivat olla suuria. Lisäksi kiipeilyssä vaaditaan asianmukaiset varusteet. Kannattaa siis ottaa ensin yhteyttä paikalliseen kiipeilyseuraan tai ottaa mukaan kokenut mentori. Kustavin kiipeilykalliot tarjoavat elämyksiä ja haasteita monen tasoisille kiipeilijöille. Jokaisella kalliolla on useita reittejä, joiden taso vaihtelee helposta vaaralliseen. Pienellä Myllyvuorella on vain viisi reittiä, mutta Riskeläisvuorella reittejä on peräti 70 kappaletta. Kustavin kiipeilypioneeri Perttu Ollila aloitti kiipeilyharrastuksen vuonna 1996. Hän on tehnyt kiipeilyuransa aikana yhteensä 340 reittiä, joista suurin osa sijaitsee Vakka-Suomessa. – Aloittelijan kannattaa suunnata ensin Kräkiniemeen, jossa kustavilainen kiipeily sai alkunsa vuonna 2002. Kräkiniemessä pääsee jo hyvin kiipeilyfiiliksiin, ja siellä kiipeilyä voi harjoitella yläköysittelemällä, sillä kallioon on kiinnitetty ankkuripultteja kiipeilyn helpottamiseksi. Kustavissa kiipeilevien täytyy myös ehdottomasti taitaa jammaaminen, eli halkeamien hyväksikäyttö kiipeämisessä, korostaa Ollila. Amerikkalainen jammitekniikka saapui Suomeen vuonna 2005. Jammaamisessa eteneminen tapahtuu niin, että kalliossa oleva halkeama täytetään omalla raajalla tai jopa sormenpäillä, jos halkeama on pieni. Kustavin kalliot ovat täynnä halkeamia, joten tekniikka on kuin tehty paikallisiin olosuhteisiin. Toinen erikoisuus kustavilaisessa kiipeilyssä on luokitus reitin varmistettavuudelle. Kiipeilyreittien turvallisuus on toisin sanoen luokiteltu asteikolla 1–5. Tämä onkin monien mielestä kustavilaisen kiipeilyn paras keksintö.   Kiipeily on Suomessa suosittu laji, jonka harrastajamäärä kasvaa koko ajan. Lajissa kiehtoo etenkin luonnonläheisyys, ja Kustavin kalliot tarjoavat laajan skaalan elämyksiä luonnonkaipuuseen. Suosituin kiipeilykallio on Hopiavuori, jonka reittien vaikeustaso vaihtelee asteikolla 3–9. Kräkiniemen reitit ovat korkeudeltaan 7–15 metriä, ja vaikeusasteiden kirjo ulottuu neljästä seitsemään. Kalliolla on myös runsaasti ankkuripultteja, jotka helpottavat yläköysittelijän kiipeilyä. Riskeläisvuori on luonnonkaunis paikka meren rannalla. Reittejä on 70 kappaletta, ja suurimman osan vaikeustaso on 5–6. Monen reitin alustana on meri, ja reitin varrella ehtii ihailla vaikkapa joutsenia tai ohi lipuvia veneitä. Pultteja kalliolla ei ole. Kiipeilykallioita on myös Vartsalassa, ja niiden saavuttaminen vaatii lossia tai omaa venettä. Pohjavuoren korkeimmat reitit yltävät vain 11 metriin, kun taas Kaasavuori tarjoaa Kustavin korkeimmat reitit. Kalkunperinvuori tarjoaa seudun kauneimmat maisemat, ja kiipeilypäivän päätteeksi voi vaikkapa pulahtaa uimaan rannalta. Kuulivuori kätkee kylkiinsä Kustavin kunnan vaikeimman kiipeilyreitin. Täällä kiipeileminen vaatii jo vankkaa kokemusta, ja huipulle pääsy on pitkä haaste. Kuulivuorta tuskin turhaan kutsutaan Kustavin Mordoriksi. Köysikiipeily on parilaji. Yksin ei siis kannata lähteä kokeilemaan onneaan. Myös sateella kiipeäminen on erittäin vaarallista, sillä märkä kallio voi olla liukas. – Turvallisuus on kiipeilyssä ensiarvoisen tärkeää, ja kiipeilijän varustelista on pitkä. Kiipeilijällä on oltava köyden lisäksi myös valjaat, jotka kanavoivat putoamisenergian lantioon ja reisiin, jos onnettomuus pääsee sattumaan. Valjaisiin kiinnitetään varmistuslaitteita, jotka kulkevat näin helposti mukana. Magnesiumia on oltava mukana aina, sillä se poistaa hikoilun sormenpäistä, ja kumipohjaisilla kiipeilytossuilla saa hyvän otteen kalliosta. Myös kypärä on pakollinen varuste. Se suojelee kiipeilijän lisäksi myös varmistajaa irtonaiselta rapakivigraniitilta, jota voi tippua kalliolta alhaalla olevan päähän, opastaa Ollila. Kustavin kiipeilykausi on pitkä. Olosuhteet ovat otolliset usein jo pääsiäisen tienoilla, ja kiipeilykausi jatkuu lokakuulle saakka. – Kaikki kiipeilijät tietävät täällä kiipeilypaikkojen arvon. Ne kannattaa siis jättää hyvään kuntoon, jotta harrastusta saadaan jatkaa tulevaisuudessakin. Luontoon jätetään siis mahdollisimman vähän jälkiä. Välineiden ja roskien jättäminen luontoon on ehdottomasti kiellettyä, Ollilla huomauttaa.   Kustavin kalliot ovat kiehtoneet kiipeilijöitä jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Kustavi-kiipeily tarjoaa sekä leppoisia että haastavia reittejä ja luonnonkauniita maisemia kompaktin kokoisella alueella. Koska kalliot sijaitsevat lyhyen matkan päässä toisistaan, kalliolta toiselle siirtymiseen ei välttämättä tarvita edes autoa, vaan välimatkat voi kulkea luontoystävälliseen tapaan vaikkapa polkupyörällä. Jo pelkästään reittien nimet houkuttelevat selvittämään, mitä niiden takana piilee. Haluaisitko sinä kenties kokeilla uhkaavalta kalskahtavaa Kastraatiopuukkoa tai Leskentekijää, vai valitsetko mieluummin leppoisalta kuulostavan Säkkipillin tai Vappuheilan? Kustavissa on 14 kiipeilykalliota: Hooperinvuori, Hopiavuori, Isoniittu, Kaasavuori, Kalkunperinvuori, Kräkiniemi, Kuulivuori, Pohjavuori, Rantaniitunvuori, Riskeläisvuori, Ruuhivuori, Myllyvuori, Ristivuori ja Pieskeri-saari Kiipeilykausi kestää pääsiäisestä lokakuulle saakka Kiipeilykallioiden keskimääräinen korkeus on 15 metriä Reittien vaikeusaste ilmoitetaan asteikolla 3–9, joista 9 on vaikein Lisätietoa: jammi.net