Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pikkusieppo vanhojen metsien tunnuslaji

Kirjosieppo on ehkä tunnetuin kesälintu, jonka keväistä paluuta ja pesäpuuhia seuraavat mielellään niin Vakka-Suomen vakituiset asukkaat kuin mökkiläisetkin. Kirjosieppo näkyy ja kuuluu. Sukunsa pienin ja huomaamattomin on pikkusieppo, joka ei viihdy pihapiirissä, vaan vanhoissa koskemattomissa, kuusivoittoisissa sekametsissä. Pikkusieppo on usein suojelualueiden arvon ilmentäjä yhdessä tikkojen ja petolintujen kanssa. Vaikka laji on levinneisyydeltään kaakkoinen, sillä on lintuatlastutkimuksen mukaan ollut reviireitä muiden muassa Kustavissa, Laitilassa ja Mynämäessä. Tänä kesänä reviirilaulua on kuultu myös Nousiaisissa. Pikkusieppo on vaikea havaita, sillä usein se pyydystää hyönteisiä sankan kuusikon latvaosissa. Linnun näkee usein vain hetkisen, kun se tekee lyhyen syöksyn hyttysen tai kärpäsen perään. Laulu paljastaa metsän vaateliaan asukkaan. Se muistuttaa kirjosiepon säettä, mutta loppuu sarjaan hitaasti laskevia, mutta kuuluvia säveliä. Jos vanhassa metsässä asustaa kaksi pikkusieppokoirasta vierekkäin, ne yltyvät kuuluvaan kilpalaulantaan. Tavallisesta talouskuusikosta pikkusieppo ei löydä helpolla asuntoa, sillä pönttöä mieluisampi pesäpaikka on lahopuun kolo tai suojaisa oksanhanka. Niitä löytyy vanhoista metsistä. Markku Paakkinen