Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kehrääjä surraa öisin kangasmailla

Aleksis Kivi riimitteli kehrääjälinnun tuonen lehdon asukkaaksi, mutta biologin käsitys on toinen. Kehrääjän surina kuuluu kesäöinä karuilla harvapuustoisilla kangasmailla, hakkuuaukeilla ja kallioilla. Tämä omalaatuinen lintu tarvitsee hyönteisjahtiinsa avointa maastoa, sillä se saalistaa yöllä lentäviä hyönteisiä. Vakka-Suomessa kehrääjän pesintöjä on varmistettu eniten Naantalissa. Myös Laitilassa, Maskussa ja Mynämäessä vaikeasti havaittava pesintä on todettu. Saaristossa laji on melko harvinainen, mutta Kustavissa surisija on ollut tänä kesänä äänessä. Pohjolan yöttömät yöt estävät kehrääjän esiintymisen Keski-Suomen pohjoispuolella. Vaikka elinympäristön muutokset eivät koettele kehrääjää samalla tavalla kuin lehtojen ja vanhojen kuusikoiden lajeja, on surina vaiennut monilla kankailla. Yksi vaaran paikka on autoliikenne, sillä kehrääjä laskeutuu mielellään tielle, kohtalokkain seurauksin. Kehrääjällä on pieni nokka, mutta kun lintu sen aukaisee, paljastuu suuri kita. Suu ammollaan kehrääjä risteilee ja kerää hyönteisiä poikasilleen. Pitkät siivet ja pyrstö tuovat kehrääjän lentokuvaan jotain haukkamaista tai käkimäistä. Päivällä torkkuva kehrääjä on vaikea löytää, sillä se sulautuu täydellisesti maaston väritykseen. Kehrääjällä on kyky horrostaa ja säästää energiaa, jos pitkä sateinen ja kylmä kausi estää hyönteisten lentelyn. Markku Paakkinen