Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Luonto hoiti juhannusvarsan

Elämä on sattumien summa. Myös hevoselämä on sitä. Meillä on hauska juhannus, koska saimme juhannukseksi varsan. Sen piti alun perin syntyä keväällä, mutta tamma päätti tulla tiineeksi vasta kolmannesta yrittämästä, tietystä oriista tietenkin, ja hyvä niin. Saimme ihanan otuksen sulostuttamaan keskikesän juhlaa kukkeimpaan aikaan. Juhannusruusut, päivänkakkarat ja akileijat eivät pärjää kauneuskilpailuissa tämän suloisuuden kanssa. Varsa olisi voinut tulla aiemminkin tai oikeastaan varsaa ei pitänyt alun perin pitänyt tulla ollenkaan. No, koska elämä on sattumien summa, meillä on nyt juhannusvarsa. Yksi syy varsalle on se, että ponit saavat herkästi laitumella kaviokuumeen. Haimme alun perin seurahevosta tai oikeammin ponia toiselle tammalle. Ponia siksi, että ne syövät vähän ja ovat pieniä ja käteviä. Mutta sitten hevosystäväni vihjasi, että ponit lihovat helposti ja saavat helposti kaviokuumeen ja mitä seuraa olisi ponista tammalle, jos se joutuisi kököttämään yksin hiekkatarhassaan ja tamma olisi laitumella. Totta. Ystäväni ehdotti, että ottaisimme heidän Diivan, koska heidän tallinsa olisi aika täynnä jo uusia varsojakin tulossa. Tämä Diiva on entinen estehevosten huippu-urheilija, vähän kuin ihmismaailman Reetta Hurske . Kaiken lisäksi Diivan isä on Robin Z, vähän kuin hevosten Arto Bryggare . Ja kun kultainen ystävä sanoi vielä, että saatte teettää Diivalla varsan. Niin kyllä me Diiva sitten otettiin ja varsahaaveet lähtivät kiitolaukkaa. Edellispäivänä saimme valmiiksi portin katokseen, johon tamman oli määrä synnyttää. Olimme mielestämme ajoissa, koska varsinaisia merkkejä tammalla lähestyvästä synnytyksestä ei ollut. Edellisenä päivänä kengittäjä kävi vielä antamassa tammalle manikyyrin ja kertoi, miten hevonen haluaa varsoa rauhassa ja että vaikka käy katsomassa toimitusta kahden tunnin välein, voi varsa tulla maailmaan juuri siinä välissä. Minä lahjoin kengittäjän raparperipiirakalla, koska olen kuullut, ja todennut, että pidä pappias hyvin ja kengittäjääs vielä paremmin. Illalla tammalta alkoi tulla yllättäen vähän maitoa, no sitä nyt voi tulla hyvissä ajoin, mutta mieleen hiipi ajatus, että jos kuitenkin. Pöydälle oli tulostettu ohjeet siitä, jos jotain, tai kaikki menee pieleen, oli käsipyyhkeet valmiina, saippuat, desinfiointiaineet, ämpärit, kuumemittari ja eläinlääkärin numero. Laitoin herätyskellon soimaan kolmelta, sitten viideltä vaisto herätti. Aamulla puoli seitsemän kello soitti taas, mutta tamma oli yhtenä kappaleena. Laitoin hevoset normaalisti ulos syömään ja lähdin kotoa etätöistä käymään nopeasti lähitöissä. Se oli sitten riittävä aika, nimittäin tamman varsoa salaa. Kotiin tullessa näky oli uskomaton. Tarhassa seisoivat molemmat tammat sekä pikku otus terhakkana suorilla pitkillä jaloillaan. Hyvä etten ojaan ajanut. Siinä se nyt oli. Seisomassa alle kahden tunnin ikäisenä ja ihan valmiin näköisenä. Äiti-tamma ja toinen tamma katsoivat minua kuin minä tahansa arkisena päivänä, että mitä siinä töllötät, täällä on nyt se varsa!     Piti saada varsa ja tamma suojaan paahteelta katokseen, tamma juomaan ja varmistaa varsan imeminen. Muut perheenjäsenet olivat lähitöissään, kuka missäkin. Ohi ajoi auto hiljakseen ja sitä ajoi eräs herrashenkilö, joka käy lähimetsässä ampumassa jousipyssyllä. Pysäytin auton huitomalla ja huusin kuljettajalle: – Oletko koskaan koskenut hevoseen? Valmiina sanomaan takaisin, että jos et, kerta se on ensimmäinenkin. Mutta kaikeksi onneksi mies sanoi, että kyllä joskus nuorena. Onneksi on vielä ennen vanhaan -ihmisiä. Tökkäsin tamman riimunnarun miehelle ja sanoin, että talutapa tuonne katokseen, niin minä yritän saada toikkaroivan varsan perässä. Niin me kaikki viisi, jousipyssymies, minä ja kolme hevosta pääsimme varjoisaan katokseen ja juhannusvarsa sai ensimmäiset korvaamattomat ternimaitotippansa. Siitä tuli Melody of Morning Bliss. Pistäkää nimi mieleen, se voi olla vaikka tuleva Nooralotta Neziri . Satu Puustinen