Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ankat kesätöissä – lammenpuhdistuspartio aloitti harjoittelujaksonsa verkkaisesti

Reipas rupattelu kantautuu Kati Rantasen pihalta Vehmaalla, mutta rupattelijat eivät ole ihmisiä. Äänten takana on kolme tomeraa ankkapoikaa: Alfred, Panu ja Hansu. – Alun perin poikien nimet olivat Adolf, Donald ja Joseph, mutta päätimme muuttaa nimet hieman ”kiltimmiksi”, Rantanen kertoo. Ankoilla on pihapiirissä oma työsarkansa, eli lomailemassa ne eivät ole. Kesätyöntekijöiden tehtävänä on poistaa pihalammesta vesiliskoja ja pihalta etanoita ja sammakoita. – Tähän mennessä pojat ovat osoittautuneet laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi nuoriksi miehiksi. Niiden mielipuuhaa on nukkuminen ja ohran, kauran ja herneiden syöminen. Mieluisin uimapaikka niistä on pesuvati, vaikka vieressä on hyvän kokoinen lampi, Rantanen harmittelee. Kolmikko on tosin saapunut Rantasille vasta noin viikko sitten, eli kenties alkukankeus voidaan laittaa harjoittelujakson piikkiin.   Idea hankkia ankat oli Rantasen mukaan ex tempore -päähänpisto, johon muu perhe lähti onneksi innolla mukaan. – Tänä kesänä moni tapahtuma peruuntui, joten ajattelin, että jotain ohjelmaa kesäksi on saatava. Ankkoja on mukava seurata. Niissä on tietynlaista inhimillisyyttä, ja kaupunkilaisvieraatkin tykkäävät niistä, sanoo Rantanen. Yöt ankat viettävät ketuilta turvassa häkissä, jonka Kati on rakentanut yhdessä aviomiehensä Oiva Rantasen ja tyttärensä Essin kanssa. Ankat oppivat oman reviirinsä, ja päivisin ne saavatkin opetella kesätyötään vapaana pihalla. Rantasilla on myös kaksi kissaa, mutta niistä ei ole ankoille vaaraa. Itse asiassa kissat pelkäävät ankkoja, eivätkä suostu tulemaan niiden läheisyyteen lainkaan.   Vuoden ikäisillä ankkapojilla on omat persoonallisuutensa. Panu on porukan paha poika, ja sillä on tapana ärhennellä ja nokkia kahta muuta ankkaa. Hansu on johtajatyyppi, jota muut ankat seuraavat. Alfred ei vielä tähän mennessä ole osoittautunut kovin voimakasluontoiseksi, vaan se seuraa kiltisti muita. Ankasta voidaan kasvattaa lemmikki, ja Kati Rantanen uskoo, että pojatkin ovat jo muutaman viikon kuluttua sopeutuneet uuteen kesäkotiinsa ja hoitavat hommansa mallikkaasti. Ankkojen kasvattaja ainakin oli sitä mieltä, että poikien hämmennys voi johtua myös siitä, että lähettyvillä ei ole yhtään tyttöankkaa. Näillä näkymin ankat asuvat Rantasilla syyskuuhun saakka. Ensi kesänä Kati Rantanen haaveilee ottavansa muutaman lampaan ruohonleikkureiksi.