Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Puumajan aarteina jesari ja ketunkäpälä – Juuson ja Viljamin metsästysmajaan syntyy koko ajan uutta

– Älä Viltsu sano, että Juuson maja ja Juuson maja, tämä on meidän yhteinen, huudahtaa Juuso Hola Viljami Lehtirannalle . Viljami on juuri selittänyt toimittajalle, mitä hän on rakentanut majaa varten kotonaan sillä välin, kun ei ole päässyt vierailemaan parhaan ystävänsä luona. Välimatkaa kalantilaisilla pojilla on viisi kilometriä, mikä taittuu vain vanhempien tai isovanhempien avustuksella. Yhteinen maja on kesälomapuuhaa parhaimmillaan. Koronaviruksen aiheuttamat varotoimet erottivat luokkatoverit toisistaan viikkokausiksi, ja sen aikana Viljami keksi kotonaan muun muassa vinssiin uusia nostolaitteita. Uudet tikkaatkin ovat syntyneet etänä, ja kuljetettu paikalle myöhemmin autolla. Bensakanisterista tehdyllä nostimella majaan saa vettä, jota tarvitaan ainakin sen testaamiseen, onko aiemmin käytetty punainen merkkimaali vedenpitävää vai ei. Putkenpätkästä valmistettu säiliö on kevyt hilata ylös puuhun, mutta tilavampi kukkalaatikko vaatii jo vähän voimaa. – Tässä pitää käyttää kahta kättä, ja alas laskiessa toinen varmistaa, ettei ote lipsu, Viljami selvittää. Kaksin on kivaa, sillä silloin keksii kaikkea enemmän. Ja toinen voi pitää laudasta kiinni, kun toinen naulaa. – Tykkäämme molemmat naulaamisesta ja muusta, mutta Viltsu tekee kaikki haastavimmat ja uhkarohkeimmat asiat, Juuso kertoo. Viljami esimerkiksi kehitteli majaan riippupenkin, jonka tieltä aikuiset auttoivat sahaamaan puusta oksan pois. Seuraavaksi olisi kiva saada hyppylauta ja sen alle vesiallas, pojat suunnittelevat. Maja on nimeltään metsästysmaja, ja siihen kuuluu kaiteella varustettu majaparveke, valaistu ja katettu yläkerta sekä kaikista ylin yläkerta. Ylimpään yläkertaan kuljetaan viistoa, kahdesta laudasta tehtyä siltaa pitkin. Tyynyliinoista on saatu tilavia säilytystaskuja, ja tikkaiden viereen naulattuun pyyhkeeseen voi puhdistaa kädet pihkasta, öljystä, tervasta ja sen sellaisesta, mitä nyt sattuu käsiin tarttumaan. Metsästysmajaan kuuluu sellaisiakin aarteita kuin peuran sarvet ja leukaluu, koiran löytämä ketunkäpälä ja kauriin sarvet. Varsinaiseen aarrelaatikkoon on talletettu muuta. – Täällä on jesaria eli ilmastointiteippiä, mattopuukko, pultteja, muttereita, prikkoja, yksi puristin ja maalarinteippiä. Hei naulataanko tämä taskulamppu roikkumaan tähän, Juuso innostuu. Toisen luokan Kalannin koulussa syksyllä aloittavat pojat ovat tunteneet toisensa aina. He ovat parhaat kaverit, Viljamin mielestä ehkä jopa melkein kuin veljekset. Heidän isänsä olivat lapsuuden naapureita, ja perheet pitävät tiiviisti yhteyttä edelleen. Juuson isä, kuljetusyrittäjä Pasi Hola kertoo, että reilu vuosi sitten aloitetun majan paikka keskellä pihaa oli helposti päätetty. – Tässä majan puuhia pystyy helposti seuraamaan töidenkin lomassa, toisin kuin jos se olisi kauempana metsikössä. Pihakuusissa ei ole mitään kiinni, ja vieressä kasvava tuomi oli joka tapauksessa tuomittu lähtemään, hän kertoo. Avuksi riittää rakennusmateriaalin riittävyyden varmistaminen ja korkeimpien rakenteiden kanssa auttaminen, muutoin pojat keksivät ja tekevät kaiken itse. – Rakentaminen on kivointa ja kivuus loppuu sitten, kun kaikki on valmista. Mutta lopputarkastus on vieläkin tekemättä, Juuso toteaa. Vakka tapasi Juuso Holan ja Viljami Lehtirannan ensimmäistä kertaa jo toukokuun puolivälissä. Koulut olivat juuri avanneet ovensa koronatauon jälkeen, ja oppilaat kertoivat tunnelmistaan. Juuson ja Viljamin vauhdikkaat tarinat yhteisestä majasta tekivät toimittajaan vaikutuksen, ja Vakka sai luvan tulla kesällä vierailulle. Ei ihan väärässä ollut heidän opettajansa Minna Ala-Uotila kehuessaan poikia. – Nämä ovat kyllä sellaisia isäntämiehiä, joilta syntyy ihan mitä vaan, hän sanoi.