Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Meri oli taivassalolaisille kuin toinen pelto

Taivassalon historiaa vähemmän tuntevat tietänevät kuitenkin, että yksi kunnan pääelinkeinoja maanviljelyksen, karjanhoidon ja meriliikkeen ohella oli kalastus. Sitä harjoitettiin melkeinpä joka kylässä ja merenantimia riitti niin rikkaan kuin köyhänkin pöytään. Kalasaalista erityisesti silakkaa saatiin runsaasti. Esimerkiksi tammikuussa 1847 Vartsalan talvinuotta sai yhdestä ainoasta apajasta 325 tynnyriä silakkaa. Saaliiksi tarttui usein myös suomukaloja, turskaa ja muita nyt jo Suomen vesillä harvinaisiksi käyneitä kalalajeja. Silakalla oli hyvä menekki ja sen vuotuinen hinta noteerattiin, kuten viljankin. Silakkapitäjästä riitti saalista myös vientiin ja Tukholman kauppamatkoille lastattiin noin 1000 tynnyriä vuosittain. Ainoastaan Kemiö pystyi kilvoittelemaan Taivassalon kanssa Tukholman markkinoilla. Tukholmaan vietiin silakan lisäksi muun muassa puuesineitä, karjaa ja muita merenantimia. Rahaa oli vähän liikkeellä, joten kaupankäynti oli yleensä vaihtokauppaa. Kotiin tuotiinkin tärkeitä tarveaineita, naapurien ”säntinkejä” ja toisinaan jopa ylellisyystavaroita. Suola oli tuontitavaroista kuitenkin ehdottomasti tärkein, koska sitä tarvittiin joka kodissa. Suola oli kallista ja tynnyrillinen saattoi maksaa 20 kertaa niin paljon kuin ruis. Kalan vienti jatkui vilkkaana aina toiseen maailmansotaan asti. Koko 1900-luku oli kuitenkin voimakasta silakankalastuksen kehittymisen aikakautta varsinkin sen jälkeen, kun ensimmäiset silakankalastukseen tarkoitetut isorysät tulivat käyttöön. Isorysien määrän lisääntyminen vaikutti välittömästi silakkaverkkojen vähenemiseen. Samalla, kun silakkaverkoilla kalastaminen kävi entistä kannattamattomaksi, väheni myös kalastajaperheiden määrä Taivassalossa. Taivassalo on tunnettu erityisesti rysäkalastuksesta ja vuonna 1973 Taivassalolla oli johtoasema koko maassa saaliin määrässä, joka oli noin 2,4 miljoonaa kiloa. Vuonna 1980 Taivassaloon hankittiin ensimmäinen troolivene. Edelleen Taivassalossa toimii joukko ammattikalastajia ja vuosittaiset saaliit ovat yli kaksi miljoonaa kiloa. Taivassalon museon eli Viiasten kartanon yläkerran merenkulkuhuoneessa pääsee tutustumaan muun muassa merikapteeni F.S. Gustafssonin lahjoittamaan jäämistöön. Yläkerrassa on nähtävillä myös vanhoja kalastusvälineitä, kuten isorysy ja ahvenverkko sekä erilaisia tarvikkeita, kuten verkonkudontaan tarvitut verkkohangot sekä nuottakela ja -patinat eli jääkengät. Suolausamme oli silakoiden suolausta varten ja puinen nelikko silakoiden säilytysastia. Nelikot olivat käsin tehtyjä ja yleensä myös kruunattuja, jolloin varmistuttiin niiden oikeasta mitoituksesta. Museossa näytteillä oleva nelikko on kruunaamaton. Kaikki kauppiaat eivät vaatineet kruunattuja nelikoita, jos tiesivät niiden olevan mittojen mukaan tehty. Taivassalossa oli omat kruunaajat, jotka kävivät määrättyinä päivinä kruunaamassa silakka-astioita eri puolilla pitäjää. Taivassalon museoon pääsee vierailulle 23.6. alkaen tiistaista sunnuntaihin kello 12–16. Kotiseutupäiviä vietetään museolla 2. elokuuta, jolloin tulee kuluneeksi 50 vuotta museon avajaisista.