Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Salavaisten saaren maisemanhoitajat ottavat työnsä rennosti

Velkuan Salavaisten saari on Turun saariston pienenä saarena aika poikkeuksellinen. Kahdenkymmenen vakituisen asukkaan saaressa on kolme maatilaa, joilla kahdella on karjankasvatusta. Toinen näistä on Eero ja Susanna Pursimon sekä Esa Pursimon tila, jolla kasvaa noin 25 emon emolehmäkarja. Nimensä mukaisesti lehmät ovat emoja, joiden tehtävä on hoitaa vasikat, jotka laitetaan tilalta välitykseen ja toisille tiloille kasvamaan puolen vuoden ikäisinä. Paitsi vasikoiden hoito, Pursimon tilan emolehmien toinen tärkeä tehtävä on saaren ja lähisaarten perinnebiotooppien kunnossapitäminen. – En ole ruuantuottaja, se ei ole minun juttuni, vaan meidän lehmien tärkein tehtävä on perinnebiotoppien hoitaminen, sanoo isäntä Eero Pursimo.     Ennen emolehmäkarjaa tilalla on ollut lypsylehmiä, joten karjankasvatus on Pursimoille tuttua. – Ostimme hereford-hiehoja ja aloitimme siitä pikku hiljaa ajaa lypsykarjaa alas, yrittäjä kertoo. Voidaan puhua aiheeseen paneutuneesta ja erikoistuneesta tilasta, sillä Pursimolla on hallinnassaan peräti sata hehtaaria perinnebiotooppeja. Pinta-ala on niin suuri, että Pursimon karjan lisäksi hoitotöissä on mukana naapurin Atte Raidan Galloway-karjaa. Urakkaa hoitotöissä lehmärouvilla riittää, vaikka lehmät tuskin itse ajattelevat olevansa töissä. Eri puolella Salavaisten saarta ja lähisaarissa Kettumaassa ja Liettisten saaressa eläimillä on vapaata tilaa kuljeskella ja laiduntaa yllin kyllin. Perinnebiotoopit ovat perinteisen maankäytön, lähinnä niiton ja laidunnuksen muovaamia luontotyyppejä. Kasvuston ja puuston tulee olla tietynlaista. Mikä tahansa metsä, vaikka se olisikin nykyään laidunnuskäytössä, ei ole perinnebiotooppia.     Hoidossa yksistään laidunnus tai niitto ei välttämättä riitä, vaan isompaa kasvustoa pitää tarvittaessa karsia. Puuston raivauksessa riittää työtä talvikaudella. – Raivausta voidaan tehdä joko ennen laidunnusta tai sen jälkeen, Eero Pursimo kertoo. Hakamaiden, rantaniittyjen ja luonnonlaidunten vaaliminen on arvokasta työtä. Iso osa Suomen uhanalaisista lajeista elää näillä alueilla. Juuri laiduntamisen vähentyminen on johtanut siihen, että monet lajistot ovat merkittävästi vähentyneet. Useat lajit viihtyvät vähän köyhemmässä maaperässä ja tarvitsevat runsaasti valoa, jota laiduntaminen tuo. Oikein toteutettuna laiduntaminen köyhdyttää maata ravinteista sopivasti. – Hereford-rotu sopii hyvin juuri tällaisille maille, koska se soveltuu myös vähän köyhemmille laidunmaille. Tällä lisätään luonnon monimuotoisuutta. Monet niittykasvit, hyönteiset ja linnut hyötyvät tästä. Tämä on myös maisemanhoitoa, isäntä sanoo.     Perinnemaisemayhdistyksen puheenjohtaja Eriika Lundström sanoo, että karjankasvattajat ovat merkittävässä roolissa perinnebiotooppien säilyttämisestä. Ympäristöministeriö on käynnistänyt Helmi-ohjelman, jonka tavoitteena on vuoteen 2023 mennessä saada kunnostettua lisää 15 000 hehtaaria perinnebiotooppialueita. – Määrä on suuri, nykyinen määrä on 30 000 hehtaaria. Uusien alueiden lisäksi on tärkeää huolehtia nykyisistä alueista. Jos itsellä löytyy tämmöisiä alueita, joiden kunnostuksesta on kiinnostunut, voi yhteyttä ottaa neuvojaan, perinnemaisemayhdistykseen tai Ely-keskukseen. Jos karjankasvatus loppuu Suomesta, perinnebiotoopit rehevöityvät, kasvavat umpeen ja häviävät, huomauttaa Lundström. Eläintenhoito on Pursimoilla ympärivuotista ja ympärivuorokautista hommaa. Eläinten valvonta, talvikauden ruokinta, nurmirehunteko, monenlaiset aitaus- ja kunnostustyöt ja eläinten kuljettaminen ja varsinkin poikima-aika ottaa omansa. – Hereford on rauhallinen ja hyvä emo, joka hoitaa vasikat hyvin. Ne poikivat vapaasti ja joskus piilottavat vasikan, isäntä kertoo. Kaikki poikimiset seurataan ja vasikat tunnistetaan. Vasikoille pitää laittaa myös korvamerkit jo pienenä.     Salavaisten maisemanhoitajia on mahdollista kenen tahansa päästä ihailemaan tai rapsuttelemaan tilan mailla olevalla luontopolulla. Kairanmetsän kolme kilometriä pitkä polku kulkee vaihtelevassa maastossa läpi lehmien hakamaiden ja rantaniittyjen, meren ja järven läheisyydessä. Pursimon tilan tärkeä sivuelinkeino on lomamökkien vuokraus, veli Esa Pursimo on kalastaja. Pursimon tilan historia on pitkä, 500-vuotinen. Tila on alun perin ollut laivanvarustajien koti. – Ollaan samoja Pihlmaneja, kuin Alastalon salissa, Eero Pursimo kertoo.