Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mikä meni pieleen sihy-hankkeessa?

Olisiko Uudenkaupungin johdon jo reilua tunnustaa, ettei sihyä ainakaan päätetyssä muodossa tule? Sen takaavat tehdyt valitukset, joihin päätöksiä ei alle vuodessa hallinto-oikeudelta tipu. Sen jälkeen menee pari vuotta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vaikka valitukset hylättäisiinkin, Uusikaupunki ja SRV eivät ole enää vuonna 2023 nykyisessä asennossa. Miksi ja missä epäonnistuimme? Suurin virheemme oli viestinnässä. Suljimme asukkaat eli hankkeen maksajat statistin asemaan. Heille ei saanut paljastaa saatuja tarjouksia, ei yhtään kuvaa julkisivuista eikä mitään hintatietoja, kunnes sihyn ohjausryhmä itse informoi asiat toukokuussa, vaikka niiden piti olla salaisia allekirjoitukseen asti. Meiltä päättäjiltä puuttui kuntalaisten oikeutus näin suurelle hankkeelle. Asiaa olisi tullut käsitellä yhdessä suuren innostuksen vallassa, jolloin ratkaisu olisi sitouttanut ja saanut kaikki olemaan sihyn puolella. Pelisilmän puutetta osoittivat ne besserwisserit, jotka alkoivat ilkeillä ikäihmisille ja rakennusalan ammattilaisille. Valittu elinkaarimalli ja kilpailullinen neuvottelumenettely olivat liian pitkäkestoinen ja haastava outoine termeineen. Monet ehkä vieläkin kuvittelevat sihykompleksin olevan hommansa hienosti hoitaneen projektipäällikkö Marko Kivistön arkkitehtuuria. Näin ei ole, vaan se on SRV:n käsialaa, toki kaupungin tarjouspyynnön ehdoilla. Tilanne on sama, jos menisit ostamaan uutta autoa ja saisit toivoa vain halutut hevosvoimat ja henkilöluvun. Autokauppa määrittelisi puolestasi auton merkin, mallin, värin ja muut ominaisuudet. Sen jälkeen jännittäisit, vastaako auto omia toiveitasi. Sihyn ylläpitosopimus muistuttaa auton vaivatonta huoltoleasingia. Maksat rasvaiset 1000 euroa kuukaudessa ja auto on aina kunnossa. Viiden vuoden jälkeen voit lunastaa auton omaksesi kuntoluokalla neljä ja 50 prosentin jäännösarvolla. Myös meitä päättäjiä vedätettiin. Vuosien 2020–2022 talousarviossa ja -suunnitelmassa on hankkeeseen varattu yhteensä 41 miljoonaa euroa. Tekninen johtaja on moneen kertaan aiemmin sanonut, että hankkeesta voi vetäytyä, jos urakan arvo merkittävästi poikkeaa siitä, mihin olemme varautuneet. Kun viime syksynä alkoi näyttää siltä, että investoinnin arvo ylittää 50 miljoonaa euroa, sanottiin vuodelle 2023 alustavasti varatun 8–9 miljoonaa euroa siitä huolimatta, että valtuusto pääsee päättämään vuodesta 2023 vasta ensi joulukuussa. Oikeasti SRV:n tarjous on 57,6 miljoonaa euroa, jonka päälle tulevat yli kolmen miljoonan euron lisä- ja muutostyöt. Jos ja kun sihy kaatuu, niin mitä tilalle? Eräs hahmotelma voisi olla tällainen. Hanke lähti liikkeelle koulukampuksesta ja uimahallin remontoimisesta. Palataan lähtöruutuun eli jätetään pois päiväkoti, digikirjastot, verstaat ja koripalloväen himoitsema suuri liikuntahalli. Uusi uimahalli rakennetaan rantaan puretun Krusbergin veneveistämön tontille siten, että mukaan kytketään ulkona olevat merivesialtaat. Kivistö voisi sen suunnitella ja joku paikallinen firma urakoisi alle 15 miljoonalla eurolla. Eikö tällaisella versiolla olisi enemmän  veto- ja pitovoimaa kuin perinteisen tylsällä uimahallilla? Viikaisten kouluja rempattaisiin vain sen verran kuin tiloja 15 vuoden periodilla tarvitaan. Sen jälkeen Pohitulli kokonaan eikä keittiöitä purettaisi. Pysyttäisiin budjetin raameissa. Jos rahaa jää, nykyisen Pohitullin hallin kylkeen Koulupolun päälle voitaisiin halvalla rakentaa samanlainen laatikko. Elinkaarimallit unohdetaan, koska kaupungilla on palkkalistoillaan pätevä kiinteistöpäällikkö, työnjohtaja ja 11 huoltomiestä. Ja eletään muutenkin suu säkkiä myöten, kuten meistä jokainen tekee omassa taloudessaankin. Tarmo Kangas, kaupunginvaltuutettu