Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Elämä on täynnä valintoja

Liikunta ja urheilu ovat hienoja ja tärkeitä asioita monella tavalla. Puhuttaessa lasten liikunnasta ja urheilusta voisi todeta, että lapsi tarvitsee tekemiseen vahvan kipinän heti kasvun alkumetreistä tai paremminkin senteistä. Kipinästä roihuun tarvitaan hyvinkin luonnollisesti vanhempia: aktiivisia, innostavia, jaksavia, rakastavia ja tekemisessä läsnä olevia vanhempia. Jo ennen urheiluseurojen järjestämiä mahdollisuuksia on vanhempien hyvä miettiä, miten innostan lasta liikkumaan mielekkäästi ja leikinomaisesti. Tapoja on tietysti monia ja tässäkin kohtaa vanhemmuuden vaistoja tarvitaan. Tärkeää olisi, että vanhemmat ovat toiminnassa ennen kaikkea innostamassa ja kannustamassa jälkikasvuaan luoden ja ideoiden eri mahdollisuuksia. Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollista tai halua harrastusten edetessä seuratasolle olla mukana seuratoiminnassa. Ei tarvitsekaan olla. Riittää, että on aidosti kiinnostunut asiasta ja omien mahdollisuuksien mukaan paikalla seuraamassa, kun jälkikasvu harrastaa. Positiivissävytteinen palaute ja päivittäinen jutustelu tekemisistä ovat parasta kannustamista ja innostamista. Sitä kannattaa harjoittaa usein ja riittävästi. Eri lajien urheiluseurat toimivat Vakka-Suomen alueella hyvinkin toimivasti ja kattavasti. Lajikirjo on suuri ja näin lajien mielekkyyttä on mahdollisuus kokeilla. Hyvä on myös muistaa, että eri lajien harrastaminen tukee lapsen ja nuoren kehitystä kokonaisvaltaisesti parhaiten. Lajien ja seurojen välinen kilpailu harrastajista on oikealla tavalla toteutettuna hyväksyttävää, mutta nuorten monipuolisen harrastamisen rajoittamisen yritys oman lajin edun kautta ajateltuna ei ole. Lajikateudesta tuskin koskaan päästään eroon. Tämä on harmillista. Toimintaympäristön eli ohjaajien ja valmentajien toiminnan mielekkyys ja osaaminen ovat yleensä valtteja halutessa pitää laajaa harrastajakuntaa oman seuran ja lajin toiminnassa mukana. Vanhempana on myös mahdollista kannustaa ja opastaa nuorta mittaamaan omia rajojaan kilpailumielessä. Mikäli halua ja tahtoa on yrittää päästä kilpailemaan kansalliselle tai jopa kansainväliselle huipulle, resepti on yksinkertainen ja samalla vaativa: työ, työ ja työ. Lisäksi tarvitaan lahjakkuutta, vahvaa luonnetta, halua kehittyä ja sitoutuneisuutta. Arjen tekeminen ratkaisee yleensä menestyksen. Yleismaailmallisesti puhuttaessa todetaan, että lapsi valitsee lajinsa. Niinhän se kuuluukin olla, mutta myös vanhemmilla on asiassa iso rooli. Esimerkki: perheen vanhemmat ovat itse mieltyneet esimerkiksi jalkapalloon, salibandyyn, koripalloon, lentopalloon, pesäpalloon tai jääkiekkoon. Voisi siis sanoa, että perheessä vanhemmat ovat palloiluhenkisiä. Tämänkaltaisessa tilanteessa ja kasvuympäristössä ei välttämättä lähdetä lasta ohjaamaan suunnistukseen, ammuntaan, moottoriurheiluun, hiihtoon, purjehdukseen, lumilautailuun tai judoon. Sama pätee luonnollisesti toisinpäin kääntäen. Hienoja lajeja kaikki, niin kuin nekin, mitä ei edellä mainittu. Elämä on täynnä valintoja ja sitä se on näissäkin asioissa. Kaikkia eri harrastusten, myös urheilun ulkopuolelta, mahdollisuuksia ei ehdi eikä yksinkertaisesti pysty lapsilleen mahdollistamaan. Pitää siis valita, mihin suuntaan haluaa jälkikasvuaan ohjata ja mitä mahdollisuuksia tarjota. Omat mieltymykset hyvinkin luonnollisesti yleensä ohjaavat valinnan suuntaa. Iso ja ehkäpä tärkein asia on se, että on aitoa halua tehdä näitä asioita ja antaa vanhempana kaikkensa lastensa eteen. Näissäkin asioissa.