Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kuka maksaa laskun?

Monet kansalaiset miettivät otsikon lausetta. Suomessa ja koko maailmassa eletään poikkeusaikaa ja tällä kertaa syynä on ehkä liian globaali maailmantalous. Suomen hallitus jakaa rahaa erittäin isoja summia sillä ajatuksella, että kaikki palaa vielä ennalleen. Suomi on mukana EU:ssa ja myös sieltä kautta tulee laskua suomalaisille veronmaksajille Suomen oman laskun lisäksi. Suomen valtio olemme me eli laskun maksamme me. Suomessa on jo tällä hetkellä Euroopan korkein verotusaste, joka heijastuu suoraan moneen tekijään, kuten työpaikkojen määrään tulevaisuudessa. Hallitus on tehnyt työtä sen eteen, että yritykset jäisivät poikkeusoloissa henkiin. Valitettavasti tuhannet yritykset kuitenkin kaatuvat eikä kaatunut yritys enää nouse takaisin. Jos ykköstavoite on jopa 78 prosentin työllisyysaste, niin miten siihen päästään? Kehitysrahoja jakamalla se ei onnistu, vaan vaaditaan aitoja tekoja, jotta suomalaiset saadaan töihin. Työpaikat eivät tipu taivaalta, vaan jokainen työpaikka vaatii rahaa. Suomessa noin 60–70 prosenttia kaikista työpaikoista tulee pieniltä yrityksiltä. Nämä ovat yleensä yhden tai pienen porukan työyhteisöjä. Nämä yritykset on hallitus unohtanut lähes täysin. Yksinyrittäjälle tarjotaan kertakorvausta kunnasta 2000 euroa ja sitä nyt hehkutetaan. Yrittäjänä en usko, että rahan jakaminen edes auttaa tässä tilanteessa, vaan on uskallettava tehdä kovia juttuja tulevaisuuteen. Rahan jakaminen auttaa yhtä paljon kuin pissat pöksyissä kovalla talvipakkaskelissä. Hetken hymyilyttää ja se oli siinä. Mikäli hallitus haluaa 78 prosentin työllisyysasteen, on politiikan muututtava lähes 100-prosenttisesti. Suomessa suomalainen työvoima ja suomalainen tuote ovat lähes myrkkyä niin valtiolle kuin valtiollisille toimijoille. Ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan ja aina mennään kilpailutussäännön taakse. Itse olette tehneet vero- ja kustannustason, jonka ansioista kotimainen palvelu on aina kalliimpaa kuin Kiinan tai Viron tuote. Myös kotimaisen työn hinta on suoraan poliitikkojen ja ay-väen aikaansaannosta, jolla viedään kilpailu siihen, että kokonaan kotimaista käyttävä yrittäjä joutuu nostamaan kädet pystyyn. Elintarvike on hyvä esimerkki Suomessa. Tuottajat ovat saaneet kohta 20 vuotta Euroopan halvinta tuottajahintaa, mutta silti kotimainen tuote on kaupassa kallein. MTK huutaa, että kauppa myy liian halvalla, vaikka me kaikki tiedämme, että välikädet ja verotus ovat se suurin nostaja. Hintoja kaupassa nostamalla kuluttajalle jää vähemmän käteen ja verottaja saa taas enemmän, mutta tuottaja ei saa kuin ehkä 0,1 prosentin korotuksen tuottajahintaan. Odotan, että hallitus ymmärtää tehdä kovat päätökset tulevaisuuteen. Koronan jälkeen maailma ei palaa ennalleen pitkään aikaan, jos koskaan. Kukaan ei pysty tietämään, mikä on tilanne puolen vuoden päästä tai edes kuukauden. Rahaa jakamalla ei kuitenkaan maailma muutu, sillä laskun joutuu aina maksamaan jossain vaiheessa takaisin. Mika Raukunen, Masku