Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Ekovinkki: Ahdistaako avohakkuun uhka retkimetsässäsi?

Jos kuvia lintujen pesimäaikaan toteutetuista hakkuista tulvii tiedotusvälineissä, voi huoli myös oman lähimetsän tai mieluisan retkeilyalueen säilymisestä hiipiä mieleen. Metsäverkostot asutuksen lomassa ovat yleensä pirstaleisia, mutta jo pienikin metsä voi sisältää arvokkaita elinympäristöjä eliölajeille. Lähivirkistysalueilla saatetaan toteuttaa avohakkuita, joilla on valtaisa vaikutus maisemaan ja eliölajeille aina maaperän mikrobistoa myöten. Keinoja virkistysmetsän luonto- ja hyvinvointiarvojen turvaamiseksi on olemassa, mutta se vaatii hieman vaivannäköä.   Maanmuokkaus, metsäkoneen renkaiden jäljet ja hakkuutähteet ympäriinsä jätettyinä haittaavat virkistystä ja liikkumista useiden vuosien ajan. Metsänhoidossa olisikin syytä pohtia, ovatko kaikki hoitotoimenpiteet todella tarpeellisia. Lähimetsän ei tarvitse näyttää harvalta tasaikäiseltä puistolta eikä metsänhoidon tulisi perustua vain tottumukseen tai vanhoihin metsäsuunnitelmiin. Metsä voidaan myös jättää kehittymään puustorakenteeltaan monikerroksiseksi, jolloin myös luonto- ja virkistyskäyttöarvot tulevat huomioiduksi. Voit toimia lähimetsäsi puolesta. Seuraa kaavoitusta ja osallistu antamalla palautetta jo suunnitelmavaiheessa. Suojelu on selkein keino varmistaa arvokkaan metsäelinympäristön säilyminen, joten muistuta kuntaa tai seurakuntaa Metso-ohjelman suojeluvaihtoehdoista. Jos omistat metsää, valitse jatkuvapeitteinen kasvatus. Metsästä saa taloudellista hyötyä tasaisemmin, metsänuudistamisen kustannukset jäävät pois eikä maaperä menetä kykyään sitoa hiiltä ilmakehästä. Avohakkuussa pystyyn jätetty pesäpuu ei yksin turvaa pesinnän onnistumista. Huoli hakkuiden vaikutuksista on käynnistänyt Avohakkuut historiaan valtion mailla -kansalaisaloitteen nimienkeruun. Vinkin laati Niina Ruuska Valoniasta