Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Nimistöhistoria Veistisen kesänäyttelyssä

Taivassalon museon perinteisen kesänäyttelynsä teemaksi on taiteilija Harri Veistinen valinnut tänä vuonna lapsuusympäristönsä Hakkenpään seudun erikoiset paikannimet. – Falli, Huntti, Keltinki, Niurniemi, Trulli, Vaarniemi, siinä muutamia esimerkkejä seudun erikoisesta nimistöstä. Maalausteni yhteydessä olen myös pyrkinyt selvittämään, mistä kukin nimi on lähtöisin ja mitä se tarkoittaa. Veistisen mukaan murteissa käytetyn falli- tai fall-sanan alkuperä eli etymologia viittaa teurastettuun eläimen ruhoon, josta päädytään pakanuuden aikaisiin eläinuhreihin. Hakkenpään Huntti oli alun alkaen saari, ja yksi selitysperuste sille juontuu Veistisen mukaan ruotsalaisten aikoinaan Suomeen luomaan puolustusjärjestelmään. Noin sadan miehen joukon nimitys muinaisruotsiksi oli hund. Veistisen mukaan Keltinki nimi on samaa alkuperää kuin kalasatamastaan tunnettu Nauvon Käldinge, joka nimi on muodostettu källä- eli lähde-sanasta. – Källä-johtoiset nimet viittaavat uhraamiseen pyhissä vesissä. Hakkenpäässä sijaitsevan Niurniemen kalastustilan alkuosan selvittäessä tulee mieleen hedelmällisyyden jumala Njord, joka muinaisruotsiksi oli Nior, tai nykyruotsin njure, muinaisruotsin niure, joka tarkoittaa munuaista. Sisäelimillä oli tietty merkitys pakanallisissa uhritoimituksissa. Aasamaan laidunalue Trullin Harri Veistinen yhdistää muinaisruotsin sanoihin trol ja trul eli noita. Pahantahtoisista mahdeista oli entisaikaan vaarallista puhua niiden oikeilla nimillä. Hakkenpään Vaarniemi-paikannimen alkuosa on Veistisen mukaan selitetty vaarin ottamisella, eli niemellä olisi joskus ollut tähystyspaikka. Näkyvyyden Vaarniemestä peittää kuitenkin Peuraluodon saari, joten tämä selitys tuskin pitää hänen mukaansa paikkansa. – Äänellisesti aukoton selitys olisi nykyruotsin vår, muinaisruotsin var eli kevät. Näyttääkin siltä, että Vaarniemi-sanan alkuosa juontuu esikristilliseltä ajalta. Nimi viittaa kevääseen, aurinkoon ja hedelmällisyyden palvontaan. Ulompana olevan Peuraluodon nimi sopii Veistisen mukaan kuvaan erinomaisesti. – Ydren kihlakunnassa Itä-Göötanmaalla on puhuttu aurinkopeurasta, solhjortasta, muistona kasvullisuuden hengestä. On olemassa mahdollisuus, että Peuraluodon nimessa kummittelee tällainen solhjort suomeksi käännettynä, pohdiskelee taiteilija Harri Veistinen. Harri Veistisen kotiseutuhenkinen akvarellinäyttely on esillä kesän ajan Taivassalon Viiasten museon ulkokahvilassa eli väentuvassa. Näyttely on jo pystytetty. Museo avautuu juhannuksen jälkeen 23.6.     Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotuksen mukaan paikannimet ovat historiamme vanhinta dokumenttiaineistoa. Ne ovat viesti menneestä tulevaan, pala paikallista kulttuuria ja historiaa. Paikannimien taustat ja syntyhistoriat jäävät usein epäselviksi. Monille paikannimille löydetään aikojen kuluessa myös uusia selityksiä, joita etsivät niin alan tutkijat kuin kotiseutuaktiivitkin. Hyviä esimerkkejä tänä päivänä lähes oudoilta kuulostavista paikannimiselityksistä löytää Arvo Meri-Lopmeren 1940-luvulla ilmestyneistä Vanhan Vehmaan kihlakunnan pitäjien ja kylien nimet -kirjoista. Näin ollen ei ole ihme, että tulkinnat, joihin Harri Veistinen ja Kotus päätyvät Hakkenpään seudun nimistä, eroavat toisistaan jonkin verran. Varmaa tietoa nimien taustoista ei ole, todetaan Kotuksesta. Kotuksen Nimiarkiston mukaan Falli-nimi selittyisi joko ruotsin fall- tai lounaismurteeen falli-sanalla. Nimellä viitattaisiin ehkä peltoalueen viereiseen jyrkkään, vallimaiseen ja merta vasten olevaan kallioon tai kaskeamiseen. Huntin eli Huntinpään itärantaa kuvaillaan keruutiedoissa virtaisaksi ja heikkojäiseksi paikaksi. Murresana huntti tarkoittaa laajalti Suomessa koiraa tai sutta, paikoin myös esimerkiksi kelvotonta maata. Huntti-sanan levikki ei kuitenkaan ulotu Varsinais-Suomen rannikolle. Hund-alkuosaa on käytetty kuitenkin lounaisessa saaristossa ruotsinkielisissä paikannimissä, joissa saatetaan viitata johonkin huonoon, esimerkiksi vaikeaan kulkuväylään. Keltinki-nimiä tutkineen Alpo Räisäsen mukaan keltti on tunnettu murteissa pintakerroksena, kettona ja huonokasvuisena maana. Taivassalon kohdalla hän kuitenkin epäilee Keltinki-nimen selityksen löytyvän muualta. Nauvon nimikokoelmassa Keltinki on yhdistetty Käldinge-nimeen. Niurniemi nimi jää sekin epäselväksi. Sopivasta murresanasta tai henkilönnimestä ei löydy tietoja. Vaarniemi-nimestä Nimiarkistossa on kaksi selitystä. Toisen mukaan vaar-osa tulisi ruotsista (vara på sin vakt) ja liittyisi sota-ajan vartiointiin. Toinen haastateltu piti alkuosaa typistymänä sanasta vaara. Niemen edustalla on ilmeisesti vaarallisen riuttainen ja ristiaallokkoinen kulkuväylä, kuuluu tulkinta. Harri Suomalainen