Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kuningattaren hovikengittäjä viihtyy Merimaskussa – Lontoon hevosparaateista saariston suveen

– Venekuume on kova. Minulle kelpaisi oikeastaan millainen vene tahansa, lähellä Oxfordia kasvanut britti Paul Dean vakuuttaa. Kolme vuotta Merimaskussa ovat tehneet jo tehtävänsä. Mies on menettänyt sydämensä saaristolle. – Täällä on helppo asua. Huomasimme varsinkin nyt koronakeväänä, miten mukavaa on olla kotona perheen kanssa, lähellä luontoa ja paikassa, josta puuttuu vain se vene, kalastukseen hurahtanut mies hymyilee.   Paul Dean tapasi vaimonsa, Kemistä kotoisin olevan Leila Deanin 2000-luvun alussa Lontoossa. Suomalaistyttö oli tullut kaupunkiin au pairiksi. Dean puolestaan työskenteli tuolloin brittiarmeijassa. Hän toimi kengitysseppänä kuningattaren seremoniallisessa rykmentissä. Rykmenttiin kuuluvat kaikki kuninkaallisissa paraateissa käytettävät ratsut. – Kasvoin hevosten parissa, sillä isäni johti siittolaa, jossa kasvatettiin englantilaisia täysverihevosia. Englannissa kengityssepän työtä arvostetaan, ja sen harjoittaminen on luvanvaraista toimintaa. Paul Deanin koulutus eläinlääkintärykmentissä kesti 4,5 vuotta. Tuona aikana piti työskennellä mestarin oppipoikana ennen kuin pääsi suorittamaan kengittäjän loppukoetta. – Olin armeijassa yhteensä kahdeksan vuotta. Mentyämme naimisiin Leilan kanssa muutimme Ouluun vuonna2005. Ensimmäinen lapsemme syntyi siellä.   Oulussa pahin kulttuurishokki aiheutui kovasta pakkasesta. Yksityisyrittäjäksi ryhtyneellä kengityssepällä riitti töitä, mutta kylmyys aiheutti haastetta ammatinharjoittamiselle. – Minä halusin takaisin Englantiin, joten vuonna 2007 muutimme Devoniin, jossa tyttäremme syntyi. Työskentelin sielläkin yksityisyrittäjänä. Yhdeksän vuoden päästä nimenomaan perheen isä halusi muuttaa takaisin Suomeen. Yhtenä syynä oli se, että vanhemmat halusivat lastensa saavan suomalaisen koulutuksen ja oppivan vaikean kielen. Turun seudulle he päätyivät kaupungissa sijaitsevan kansainvälisen koulun vuoksi. Nelihenkinen perhe muutti kesäksi väliaikaisesti Mynämäelle ystävän luokse. – Kaikki Suomessa vakuuttivat, että lastemme olisi parempi olla tavallisessa koulussa, jossa oppisivat varmemmin suomeakin.   Sopivan asunnon löytyminen osoittautui haasteelliseksi, kunnes kohdalle osui vuokrattavana ollut Merimaskun vanha pappila. – Sieltä oli vain kilometri Merimaskun kouluun. Se oli onnellinen sattuma, Dean muistelee. Deanit kotiutuivat nopeasti paikkakunnalle ja jatkoivat kuumeisesti oman kodin etsintää lähiseudulta. – Kaksi vuotta ja 30 talonkatsomista myöhemmin päästiin tähän, Dean toteaa viitaten persoonalliseen hirsitaloon, jonka perhe osti viime elokuussa.   Palattuaan Suomeen Paul Dean jatkoi yksinyrittäjän uraansa. Aluksi asiakaskunta hevostalleilla kasvoi lupaavasti, mutta viime vuonna asiakasmäärät hupenivat. – Hallitsen kaksi ammattia, maanviljelyn ja kengittämisen. Joten ryhdyin etsimään lisätöitä ja päädyin töihin eräälle karjatilalle Paraisille. Yrittäjän haasteita helpottaa se, että lasten ja vaimon elämä on kaikesta huolimatta kunnossa. – Leilan ura on lähtenyt täällä lentoon, hän on varhaiskasvatuksenopettajana Naantalissa. Poikamme on nyt yläkoulussa ja tyttäremme viimeistä vuotta alakoulussa. Ongelmia Suomessa asumisessa on ollut hyvin vähän. Vain kieli tuottaa minulle haasteita edelleen, Dean toteaa selvällä brittienglannilla. Kielimuuri on asia, jonka kanssa hänen on vain opittava elämään, sillä suunnitelmia takaisin Englantiin muutosta perheellä ei ole. – Tiedän, että on varmasti asiakkaita, joita menetän siksi, etten puhu suomea, mutta sille en voi mitään. Merimaskussa on helppo asua, enkä haluaisi olla missään muualla.   Ammatti: kengitysseppä Asuu: omakotitalossa Merimaskussa Perhe: vaimo Leila, poika Jonne ja tytär Aada Harrastukset: Naantalin VG:n tyttöjoukkueen jalkapallovalmentaja, kalastus Tätä et tiennyt: kilpaili armeijassa työskennellessään laukkakisoissa jockeynä