Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Oranssi pompannappi tuo pirteitä terveisiä 1970-luvulta

Vehmaalaisten Mikko ja Jenni Fagerströmin pojat Matias , 15, ja Tuomas , 10, ovat talvikaudella taas hurahtaneet lisää pituutta. Nyt tekee jo tiukkaa sovitella koko konkkaronkka perheen kesäautoon. Voi olla, että tänä kesänä Fiat 600 -autoa ajellaan sittenkin vain kaksi tai kolme kerrallaan. Autolla on leveyttä 1,38 metriä, pituutta 3,28 metriä ja korkeutta 1,41 metriä. Väri on oranssi ja muoto mukavan pyöreä. – Tällä on piristävä olemus, joka tuo arkeen valoisuutta. Ajelen autolla ylpeänä siitä, että sillä on ikää. Se on pehmeän muotoinen ja söpö, Jenni Fagerström kertoo. Vuoden 1971 Fiat 600 on valmistettu Espanjassa ja oikeastaan merkiltään Seat. Suomessa autot myytiin paremmin tunnetulla Fiat-nimellään. Fagerströmien Fiat 600 päätyi perheeseen vuonna 2005, kun Mikolle iski keväinen autokuume. Aiempi peltoautosta kunnostettu Fiat 127 oli vaimon makuun turhan kantikas ja kovanoloinen, mutta oranssi pompannappi miellytti molempia. – Asuimme silloin vielä Ilmajoella, ja autonhakureissulla oli matkaa 200 kilometriä. Lämpöä oli 5–6 astetta eikä autossa lämmitystä lainkaan. Pikkuhiljaa ajeltiin, Mikko kertoo. Muutamaa pidempää reissua lukuun ottamatta autolla on ajeltu lähinnä pikkumatkoja treeneihin, kauppaan ja kesämenoihin lähipaikkakunnille. Missä ikinä auto pysähtyykin, ihmiset tulevat juttelemaan ja muistelemaan menneitä. Hymy on herkässä niin auton ympärillä kuin sen sisälläkin. Jenni ja Mikko Fagerström ovat entinen taistelupari, joka on pitänyt yhtä vuodesta 1999. – Tutustuimme armeijassa, jossa kaivoimme poteroa ja suunnistimme yhdessä. Tuohon aikaan kaikki miehet eivät olleet sinut sen kanssa, että mukana oli naisia, mutta joillekin se oli tosi OK. Vielä silloin emme katselleet toisiamme sillä silmällä ja ajatelleet, että olemme pari seuraavat 20 vuotta. Vasta armeijan jälkeen aloimme tapailla, Jenni kertoo. Mikko on oppinut tuntemaan vaimonsa niin hyvin, että osasi ostaa hänelle joitakin vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi mieluisan yllätyksen. Se oli vaaleanpunainen skootteri, jolla Jenni kulkee kesäisin kyläilemässä naapurustossa. Onpa menopeli kelvannut lainaan pojillekin. Mikko itse on aina ollut Fiat-miehiä, eikä tontilla edelleen lepäilevä kantikas 127 ole unohtunut. Ensin se piti laittaa ajokuntoon 30-vuotisjuhliinsa vuonna 2007, sen jälkeen haaveena oli kunnostaa auto Matiakselle, kun tämä täyttää 18. Aikataulu taitaa lipua vähän sitäkin kauemmaksi. – Mikko kysyy kerran puolessa vuodessa, saako hän viedä auton talliin ja ryhtyä kunnostamaan sitä, mutta kaikki muu on vielä niin kesken. Hän opiskelee työn lisäksi, omakotiasumisessa on omat laittamisensa ja meillä on pojat tässä. Ehkä jossain vaiheessa on mahdollista uppoutua siihen, Jenni päättää.