Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Hautvuori – aikamatka tuhansien vuosien taa

Laitilan alueella on kuusi muinaista linnavuorta, joista yksi on Kusnin ja Pirttimäen välimaastossa sijaitseva Hautvuori. Kuten muutkin linnavuoret myös Hautvuori kohoaa muuta ympäristöään huomattavasti korkeammalle. Sen rinteet ovat suureksi osaksi äkkijyrkkiä, mutta länteen ja lounaaseen viettävät rinteet ovat huomattavan loivia. Niiltä löytyykin muinaisen puolustusvarustuksen jäänteenä epäyhtenäinen noin 22 metriä pitkä kivivalli. Saavumme Hautvuoren maisemiin lauantaisena aamupäivänä. Paikka on jopa poikkeuksellisen helposti löydettävissä, sillä Pirttikyläntieltä löytyy Hautvuoren opastekyltti ja leveälti tallattu polku on selvästi merkitty maastoon. Polkua pitkin matkaa linnavuorelle kertyy vain noin 100 metriä, jonka taittaa varsin mukavasti sekä kuivalla että vähän kosteammallakin kelillä. Merkitty polku johtaa tulijan suoraan Hautvuoren infotaulun luo. Sieltä löytyvän vieraskirjan mukaan paikka on nykyään selvästi melko suosittu retkikohde. Vierailijoita paikalla on ollut lähes päivittäin, ja merkintöjen mukaan kaukaisimmat viime päivien vierailijat ovat tulleet Kuopiosta asti paikkaa ihmettelemään. Linnavuori onkin sekä arkeologisesti kiinnostava että Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen luolastoltaan.   Infotaulun luota polkuja haarautuu moneen eri suuntaan. Valitsemme polun, joka nousee ylös lähimmälle kalliolle. Kuljemme ristiin rastiin lohkareista mäkeä ja meille selviääkin nopeasti, että linnavuoren alue on todella laaja: se jakautuu kahteen mäkeen, joiden kummankin rinteet ovat täynnä halkeamia ja lohkareita, joiden väleissä on lukematon määrä luolia ja onkaloita. Osa luolista on poikkeuksellisen suuria ja tänne kannattaa ehdottomasti napata mukaan taskulamppu, sillä monissa luolissa pääsee aikuinen kulkemaan varsin syvälle tai jopa kokonaan mäen toiselle laidalle! Muutamassa luolassa valo on tarpeen ei vain oman turvallisuuden vuoksi vaan myös luolan erikoisen lattian takia. Muinaishistoria on täällä käsin kosketeltavissa, sillä osassa luolia lattiaa peittää harmaa simpukankuorisora, jonka joukossa on yhä helposti nähtävissä tuhansia vuosia vanhoja simpukankuoren paloja. Simpukat ovat peräisin ajalta, jolloin Hautvuori oli vielä saari Litorinameressä.     Hautvuori on yksi Suomen vanhimmista linnavuorista, ja sen käyttö on ajoitettu pronssikaudelle (1500-500 eaa.). Alueella on tehty vuosina 1886 ja 1903 arkeologisia tutkimuksia, joissa paikalta löydettiin pronssikautista tekstiilipainanteista keramiikkaa. Linnavuori on todennäköisesti toiminut aikoinaan pakopaikkana, sillä se on sijainnut kilometrien päässä asutuksesta eikä paikalta ole löydetty vakinaiseen asutukseen viittaavaa kulttuurikerrosta.   Hautvuorelle ei kannata lähteä pikavisiitille, vaan aikaa on paras varata useampi tunti. Koska alueella risteilee lukemattomia polkuja, luolien löytäminen polkuja seuraamalla ei välttämättä ole kovin helppoa. Nähtävää on onneksi muuallakin kuin vaikeakulkuisissa luolissa. Metsässä huomion kiinnittävät nopeasti valtavat muurahaiskeot, jotka nousevat helposti yli metrin korkeuteen, solassa pääsee ainakin vielä näin kevätaikaan ihailemaan lukemattomia sini- ja valkovuokkoja ja vuoren laella voi paistatella päivää tasaisella kalliolla.