Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

12-vuotiaan Tinin intohimona on pyörien korjaaminen ja vanha aika

Lokalahtelaisella, vastikään 12 vuotta täyttäneellä Tini Lahtosella on yllään suvussa periytynyt vanha palttoo ja pihassa rivi puoli vuosisataa vanhoja vaihteettomia polkupyöriä. Lempimusiikkia on rautalanka ja Irwin , jota hän kuuntelee vinyylilevyiltä. Kaikesta vanhasta kiinnostunut viidesluokkalainen ei olisi millään halunnut älypuhelinta, mutta äiti pakotti. – Etäkoulussa on tarvinnut videoyhteyttä ja kaikenlaisia sovelluksia. Sitä paitsi äiti laittoi vanhan näppäimistöpuhelimeni pesukoneeseen, Tini kertoo. Aistiyliherkän Tinin on ollut helpompaa etäkoulussa kotona, jossa ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole. Hän on yksi niistä koululaisista, jotka eivät ole koulujen uudelleen avaamista liiemmin odottaneet. – Koulussa kaikki äänet, kynän rapinat ja muut ärsyttävät. Etäkoulussa kukaan ei ole päässyt härnäämään ja pystyy keskittymään paremmin, hän kertoo. Aluksi opettajatkaan eivät erilaisuutta ymmärtäneet, vaan äiti Marja-Leenan mukaan pitivät poikaa helposti vain oikukkaana. – Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan aistiyliherkän ajatus- ja tunnemaailma on vain niin erilainen. Tini tuntee kaikki tunteet voimakkaasti. Kun harmittaa, niin harmittaa ja kun tykkää jostakin, niin tykkää, hän kuvailee. Tinin intohimoksi on noussut vanha aika ja polkupyörät. Hän käy mielellään museoissa ja tykkää hankkia vanhantyylisiä vaatteita kirpputoreilta. Pyöriä pojalle on kertynyt 24, ja hän korjaa niitä tilauksesta myös asiakkaille. – Käytän niitä kaikkia, paitsi yhtä en pysty ajamaan kunnolla, kun polvet tulevat suuhun. Yleensä otan sen, mikä on parkissa lähimpänä, hän kertoo. Pyörät ovat käytössä koulumatkoilla, metsälenkeillä ja retkillä, joiden mitta on helposti parikymmentä kilometriä. Pyörän päälle hän lähtee säässä kuin säässä. Pienin Tinin pyörä on päiväkotiaikainen Tunturi, josta hän myös aloitti korjaamisharrastuksen yhdeksänvuotiaana. Nyt hän purkaa ja kokoaa näppärästi kaikenlaisia vaihteettomia pyöriä, ja toivoo saavansa siitä myös taskurahaa. Ensimmäinen perheen ulkopuolinen asiakas toi kunnostettavaksi vaihdepyörän, jonka korjaamiseen tarvittiin isän apua. – Sekin onnistui, mutta mieluummin teen itse, ja silloin ei saa olla monimutkaisia, ketjuvaihteisia maastopyöriä, hän toivoo. Isän ansiosta koko harrastus alkoikin, sillä myös tämä oli nuorena korjannut pyöriä. Isän tarinat innostivat kokeilemaan. – Olen saanut pyöriä ja löytänyt niitä romulavalta. Joskus ei tarvitse kuin laittaa kumeihin ilmaa ja lähteä ajamaan, mutta olen saattanut käyttää kunnostamiseen viikonkin, Tini kertoo. Nuori lokalahtelainen tietää varsin hyvin erottuvansa massasta, mutta on erilaisuudestaan ylpeä. Siitäkin huolimatta, että se saattaa ikätovereissa aiheuttaa huutelua ja kiusaamistakin. Pidemmän tähtäimen haaveena hänellä on siirtyä harrastuksessaan jossain vaiheessa autoihin. Vaari on intohimoinen Saab-fani, joka on tartuttanut kipinän tyttärenpojalleenkin. Vaarinsa mukana Tini kulkee usein peltotöissä ja harrastaa lisäksi partiota ja kalastusta. – Aion säästää peltoautoon, joka on Saab 900. Isän kanssa olen jo harjoitellut korjaamaan autoakin, hän kertoo.