Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Paluu kahvilayrittäjäksi – Maija Suominen aikoi jäädä eläkkeelle, mutta toisin kävi

Runsas vuosi sitten Maija Suomisella, 61, oli selvä suunnitelma. Hän aikoi jäädä ”eläkkeelle” ja tehdä vain joitakin työpäiviä tarvittaessa lounas-kahvila Rosamundassa. Haaveissa oli, että hän hellittää työtahtia ja nauttii aikatauluttomasta elämästä lapsenlapsen kanssa. Nyt Maija on jälleen ottanut vastuun perustamastaan lounaskahvilasta Uudenkaupungin keskustassa. Miten tässä näin kävi? – Yritys on kuin lapsi, ei napanuora niin vain katkea, Maija Suominen sanoo. Asiakkaat ovat ehtineetkin kaivata Maijan iloista persoonaa ja hänen kakkujaan. Osa asiakkaista on 13 yrittäjävuoden aikana tullut niin tutuiksi, että Maijastakin he tuntuvat kuin omalta perheeltä. – Jotkut asiakkaat ovat käyneet täällä joka päivä lounaalla. Jos jotain iäkkäämpää asiakasta ei näkynyt muutamaan päivään, huolestuin. Kun töitä tekee täydellä sydämellä, se vaatii veronsa. Itselle ja omille asioille ei oikein jää aikaa. Maija myöntää, että jossain vaiheessa työmäärä alkoi uuvuttaa. Rosamundassa hänen apunaan oli luottotyöntekijä Sari Vainio, joka palaa kesäkuussa vanhana työntekijänä jälleen Maijan avuksi. Nyt Maija on päättänyt, että ei enää hoida yhtä laajasti pitopalvelua. – Mutta toki meiltä voi tilata tarjoilut synttäreille, seurojen retkieväät ja muut vastaavat pienimuotoiset tarjoilut, hän kuitenkin lupaa. Äitienpäivänäkin häneltä haettiin lukuisia kakkuja.   Maija Suominen on tehnyt aina paljon töitä. Kun puoliso oli huoltamoyrittäjä, vaimo oli tietenkin mukana liiketoiminnassa. Sen jälkeen Maija Suominen oli vuosia liikepaikkavastaavana Laitilan Shellissä, jossa oli 18 työntekijää. Jo silloin hän ajatteli, että voisi elämässä helpommallakin päästä. Haaveena oli oma kahvila. Tilat löytyivät Uudenkaupungin torin laidalta, johon Maija Suominen perusti 15 vuotta sitten lounaskahvila Rosamundan. Kahvilasta tuli nopeasti suosittu, sillä lounastarjoilua oli vielä silloin Uudessakaupungissa vähän. – Nyt tilanne on toinen, lounaspaikkoja on useita. Asiakkaat eivät ole enää yhtä sitoutuneita, vaan netistä katsotaan mitä on tarjolla ja mennään sinne, mistä saa sinä päivänä omaa lempiruokaa. – Tämä digitaalisuus on muuttanut yrittäjän elämää suuresti. Pitää olla sosiaalisessa mediassa ja uudet verkkosivut teetin juuri mainostoimistolla. Välillä tuntuu, ettei kuuskymppisen aivot pysy tässä kaikessa mukana, hän nauraa. Puolitoista vuotta sitten Maija päätti juuri näistä syistä siirtyä puoliksi eläkkeelle ja myi Rosamundan liiketoiminnan Maskussa asuvalle naiselle. Aina silloin tällöin Maija teki kuitenkin työpäiviä ja tilauksia lounaskahvilalle. – Uuden yrittäjän työmatka Maskusta Uuteenkaupunkiin alkoi käydä sitten kuitenkin raskaaksi, vaikka kahvilan aluksi hän ajatteli, ettei se ole matka eikä mikään. Vähitellen Maija tajusi, että kyllä hänen on palattava takaisin. – Omistan yhä liiketilan ja vastike on aika iso. – Ehdin minä kuitenkin puolisen vuotta olla ihan vapaa ja runsaan vuoden osittain vapaa, hän iloitsee. Tauko teki hyvää. Ei hän silti ole päättänyt pysyä yrittäjänä satavuotiaaksi asti. – Asun 18 kilometrin päässä keskustasta mökissä meren rannalla. Haluan vielä joskus nauttia elämästä niin, että keskityn linnun lauluun. Sitä päivää odotellessa Maija pyörittää jälleen Rosamundaa. Ensimmäisenä työpäivänään hän tarjoili stroganoffia, kasvissosekeittoa ja uuniperunaa savulohitäytteellä. Yhdestä periaatteestaan hän pitää yhä kiinni: – Lihapullia on tarjolla joka päivä.