Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Urheiluseuroille liian iso haaste

Todennäköisesti urheiluseurat ovat kokonaisuutena se suurin harrastajaorganisaatio, joka tarjoaa vapaa-aikapuuhastelua lapsille ja nuorille, miksei myös aikuisille. Mitenkään muuta lapsiin, nuoriin, aikuisiin ja jopa vanhuksiin liittyvää yhdistystoimintaa väheksymättä uskaltaa kenties väittää, että urheiluseurat saavat suurimmat massat liikkeelle. Juuri lasten ja nuorten isojen joukkojen liikuttelussa on urheiluseurojen vahvuus, mutta samalla tähän liittyy melkoinen haaste. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta seurojen toimintaan liittyy kilpailullisuus. Tässä ei ole mitään pahaa, sillä jo pikkulapset tykkäävät kisailla keskenään. Ohjaajilta ja valmentajilta vaaditaan kuitenkin suurta viisautta ja pelisilmää siinä, missä vaiheessa kilpaileminen muuttuu totiseksi treenaamiseksi. Kun tuhannet ja taas tuhannet lapset lähtevät urheiluseuratoimintaan, niin hyvin harvasta tulee koskaan kansainvälistä supertähteä tai edes valtakunnallisen tason menestyjää. Vakan alueelta maskulainen Jarkko Nieminen nousi laajalti kilpaillun tenniksen kärkikastiin ja nousiaislainen Mikko Rantanen loistaa nyt jääkiekon NHL-liigassa. Kolmen eri seuran ja kolmen eri lajin edustajat kertoivat etenkin junnu-urheilutunnelmista (V-SS 12.5.) nyt, kun koronakevät on tuonut muutoksia urheiluseurojen normaaliin toimintaan. Jalkapallossa, pesäpallossa, yleisurheilussa ja myös muissa kesälajeissa on varmasti yhteinen toive siitä, että jotenkin tavalliseen tapaan päästäisiin harjoittelemaan ja kilpailemaan. Jos maailma joskus normalisoituu, niin ehkä myös urheiluseuroissa on aika pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti tärkeää. Tuskin maailmaa kovinkaan paljon hetkauttaa, jos junnujoukkue tai yksilölajin nuori urheilija saavuttaa SM-mitalin. Toki nämä tilanteet voivat olla elämyksiä, jotka säilyvät muistissa mamma- tai pappaikään saakka. Urheiluseurojen suurin saavutus olisi menestyjien tuottamisen sijaan se, että lapsiin ja nuoriin saataisiin iskostettua jonkinlainen idea liikunnallisesta elämäntavasta. Tämä olisi kansanterveydellisesti tärkeämpää kuin muutamien huippu-urheilijoiden kasvattaminen. Toki tätä valtavaa haastetta ei voi jättää pääosin vapaaehtoisvoimin toimivalle seuraorganisaatiolle. Haaste olisi seurojen puuhaväelle liian mittava.