Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Äitiydelle ei ole ohjekirjaikää

Tämän viikon sunnuntaina vietetään taas äitienpäivää. Voi olla, että tuo on yksi kalenterivuoden hellyttävimmistä merkkipäivistä. Lapset muistavat äitejään ja jos on tullut seuraavaa sukupolvea, niin lastenlapset saattavat töhertää ikimuistoisia taideteoksiaan mammalle, mummolle, mummille tai tittelistä riippumatta jollekin muulle isoäidille. Onneksi nyt myös isänpäivä on nostettu tasa-arvoasteikoissa äitienpäivän rinnalle. Edelleen valtaosa lapsista on syntynyt sen seurauksena, että pienokaisen äiti ja isä ovat olleet hyvinkin lähekkäin piittaamatta nykyisen korona-ajan turvaetäisyysvaatimuksista. Jos toivottua lasta puuhaillaan parisuhteessa, niin molempia sukupuolia tarvitaan. Vakka-Suomen Sanomien Viikon henkilö -palstalla on tänään perjantaina maskulaisen Satu Hurstin haastattelu. Hänestä tuli äiti 20-vuotiaana ja isoäiti 41-vuotiaana. Hänellä on kuusi lasta ja toinen lapsenlapsi on tulossa muutaman viikon kuluttua. Monilapsiäidin ja nuorehkon isoäidin kommentit ovat kiintoisia. Onneksi tämä kysymys jäi kokemusasiantuntijan kanssa käydyssä keskustelussa ikään kuin ilmaan roikkumaan: mikä on oikea ikä tehdä lapsia? Kai vastaus on se, ettei oikeaa ikää ole olemassa. Tässä mennään niin henkilökohtaiselle harkintatasolle, ettei sivullisten ohjeita tarvita. Toki halutussa lapsenhankinnassa on tasa-arvoliikkeestä riippumattomia sukupuolieroja. Miehestä voi tulla vaikkapa 70-vuotiaana presidentti-isä, mutta samanikäisestä naisesta ei enää tule äitiä. Paljon puhuttu biologinen kello tikittää yhä äänekkäämmin, kun vaikkapa uraputkea rakentaneen naisen ikä alkaa lähestyä kolmenkympin jälkeen seuraavaa tasakymmenvuosilukua. Nyt on tulossa erilainen äitienpäivä. Korona ei varmaankaan sen kummemmin hetkauta juhlapäivän viettoa lapsiperheissä. Huoli kohdistuukin siihen iäkkäämpään sukupolveen, jonka luona ei nyt saisi käydä äitienpäiväruusua viemässä. Yksinäisyys on iso riesa ikäväelle normioloissakin, mutta nyt tautinen tilanne on ongelmaa vielä kärjistänyt. Etenkin juhlapäivinä tunteet saattavat nousta pintaan. Valitettavasti ylihuomenna moni iäkäs isoäiti joutuu viettämään toukokuista merkkipäivää ilman lasten ja lastenlasten halauksia. Pelkkä soitto ei riitä korvaamaan käyntiä, mutta sekin on tyhjää parempi.