Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Yksityistiellä ei ajella maksamatta?

Mynämäessä valtatieltä yksityistielle kääntyessä tuli lukijamme eteen oheinen liikennemerkki tienkäyttömaksusta. Autoilija jatkoi matkaansa, mutta jäi miettimään, mitä olisi konkreettisesti pitänyt tehdä? Selvitimme asiaa Suomen Tieyhdistyksestä, josta kysymyksiin vastasi yksityistieasioista vastaava johtaja Simo Takalammi .   1. Miten merkkiin pitäisi suhtautua? – Autoilijan pitää noudattaa liikennemerkkejä. Autoilijan pitää kääntyä muualle tai selvittää tiekunnan yhteystiedot ja sopia käyttömaksun maksamisesta. – Jos tiekunta ei ole ottanut yhteiskunnalta avustusta tielleen, se voi kieltää ulkopuolisten ajamisen tiellä. Vaikka kyse olisikin kunnan tukemasta tiestä, on käyttömaksu maksettava.   2. Mistä voi tietää, mihin ottaa yhteyttä, jos kyltissä ei ole yhteystietoja? – Siinäpä se yleinen ongelma onkin. Vaikka autoilija olisi halukas maksamaan tien käyttämisestä, niin tiekunnan yhteystietojen selvittäminen vaatii pientä salapoliisityötä. Maanmittauslaitoksen yksityistierekisteristä tiedot löytyvät varmasti, mutta kesken automatkan niiden selvittäminen on vaikeaa. – Tieyhdistys suosittelee, että yksityistien alussa olisi tiekunnan nimen kertova kyltti ja miksei yhteystiedotkin. Kuvan liikennemerkkiin sellainen olisi ollut hyvä lisä.   3. Mitä vaikuttaa se, jos ajaa kyseistä tietä vain kyläilemään tien varressa sijaitsevaan taloon tai asioimaan yritykseen? – Lisäkyltin mukaan tieosakkaiden eli tienvarren asukkaiden vieraiden ei tarvitse maksaa käyttömaksua. Niinpä vieraat saavat ajaa vierailulleen vapaasti. – Tämä kyltti on harvinaisen fiksu, koska monesti näissä lukee vain ”tieosakkaiden ajo sallittu”, ja silloin ollaan ongelmissa perheenjäsenten, vieraiden ynnä muiden kanssa. Tieosakkaanahan on vain kiinteistön omistaja, jolloin esimerkiksi lapset ja miksei omistajan puolisokin ovat ongelmissa kulkemisensa kanssa, muista vierailijoista puhumattakaan.   4. Entä jos haluaa käyttää tietä silloin tällöin esimerkiksi oikoreittinä? – Oikoreittinä käyttäminen on ehdottomasti maksullista, ja ajoista on maksettava käyttömaksua tiekunnalle. Maksusta sovittuaan tietä voi käyttää luvallisesti hyvällä mielin. Näin käyttäjä osallistuu tien ylläpitoon ja pääsee itsekin nauttimaan hyvin hoidetusta tiestä. – Yksityistielain mukaan satunnainen kunnossapitokuluja lisäämätön autoilu on kuitenkin sallittua, mutta silloin puhutaan ehdottomasti vain yksittäisistä ajokerroista. Viikoittainen tai edes kuukausittainen ajo ei ole sellaista. Tämäkin ajo voidaan kieltää täysin, jos tiekunta ei ole saanut kunnalta avustusta tienpitoon.   5. Minkä suuruinen tienkäyttömaksu voi olla, ja miten se peritään? – Käyttömaksu voi sisältää perusmaksun ja käyttöön perustuvan maksun. Hallintokuluja kattava perusmaksu voi olla luokkaa 10–20 euroa ja käyttömaksu riippuu kuljetun matkan pituudesta ja auton painosta. Tavallisella henkilöautolla ajettaessa puhutaan varsin pienistä summista eli yksittäisistä euroista. Raskaat kuljetukset maksavat enemmän. – Käyttömaksukaan ei saa olla rangaistuksenluonteinen vaan sen on perustuttava tien kunnossapitokustannuksiin. Varsinkin jatkuvassa käytössä käyttömaksun tulisi asettua samalle tasolle kuin tieosakkailta perittävän tiemaksun. – Autoilija ilmoittaa tiekunnalle ajomääränsä ja yleensä käyttömaksu maksetaan tiekunnan pankkitilille. Jatkuvassa käytössä on järkevää maksaa esimerkiksi kerran vuodessa. – Oikoreitistä hyötyvien kannattaa olla avoimesti yhteydessä tiekuntaan ja hoitaa maksuvelvollisuutensa kuntoon. Vuotuinen maksu on yleensä melko pieni, ja sen jälkeen voi ajella luvallisesti.   6. Olisiko hyviä vinkkejä tavoista, joilla käyttömaksua voisi pyytää? – Tapoja on monia, mutta mitään virallista menettelyä ei ole. Itse olen nähnyt kyltin, jossa kerrotaan pankkisiirtolomakkeita löytyvän viereisestä postilaatikosta. Maitolaiturin seinässä voi lukea tiedot ja tilinumero, jne.