Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pyy pienenee kun lopun aika tulee

Suomen toiseksi pienimmän kanalinnun pyyn mieleisin elinympäristö on kuusivoittoinen, varttunut sekametsä, jossa rehottaa runsas aluskasvillisuus saniaisineen ja puronvarsikasveineen. Vakka-Suomesta löytyy vielä pyylle sopivia metsiä, sillä vuoteen 2010 ulottuneen lintuatlastutkimuksen mukaan laji pesi lähes jokaisessa 10×10 kilometrin tutkimusruudussa ja myös saaristovyöhykkeellä esimerkiksi Kustavissa ja Rymättylässä. Mutta avohakkuut ovat myrkkyä monille kanalinnuille ja erityisesti pyylle. Jos metsänkäsittelyssä säilytetään puiden monilajisuus ja pienkosteikot, pyyn elämisen ehdot pysyvät kohtuullisena. Leppä ja koivu ovat pyylle erityisen tärkeitä talvisena ravinnon lähteenä. Kanalinnut olivat talonpoikaisen Suomen metsäkansalle tärkeitä. Siitä kertovat sanonnat “selvä pyy” ja “pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä”. Ehkä selvä pyy oli kuitenkin jokin muu tähtäimessä ollut lintu. Veikko Huovisen luoma korpifilosofi Konsta Pylkkänen teki tieteellisen löydön ampuessaan pyymetson, joka oli suurempi kuin pyy. Pyy ei kuitenkaan ole Suomen pienin kanalintu, vaan sen sijan on ottanut viiriäinen. Mutta keskenkasvuiset pyyt, jotka ovat viiriäisen kokoisia, osaavat lentää. Markku Paakkinen