Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Nyynäisten kartanon historia ja puutarha kiinnostivat kävijöitä

Nyynäisten kartano Maskussa oli ensimmäistä kertaa sunnuntaina auki Avoimet puutarhat -tapahtumassa. Nyynäinen oli keskiajalla Suomen merkittävimpiä kartanoita ja se mainitaan rälssitilana jo 1300-luvun asiakirjoissa. Kartanon pihamaan nykyinen muoto on saanut alkunsa vuonna 1928, kun kartanon miehensä Harri Leivan kanssa nykyisin omistavan Helena Ylikylä-Leivan isovanhemmat saapuivat Nyynäisiin. – Koko kartanon mäki oli silloin lähes puuton. Isoisäni Yrjö oli puutarhaihmisiä, sillä hän toi alueelle harvinaisia puulajeja. Täältä löytyy yhä hänen istuttamiaan makedonianmäntyjä, siperiansembroja, douglas-kuusia, saarnia ja lehtipuita, Ylikylä-Leiva kuvaili. Nyt kartanon pihassa on reippaasti yli 200 kasvilajia ja jälkensä pihan istutuksiin ovat jättäneen Leivan pariskunnan ja isovanhempien lisäksi myös yhä pihapiirissä asuvat vanhemmat. Leivat asuvat kartanon vuonna 1938 valmistuneessa piharakennuksessa ja Helenan vanhemmat vanhassa 1700-luvulta peräisin olevassa päärakennuksessa. – Avoimet puutarhat -tapahtuman kävijämäärä yllätti meidät moninkertaisesti. Olemme saaneet ihastelevaa ja kiittävää palautetta pihastamme. Kävijät ovat tiedustelleet talon historiasta ja kyselleet pihan kasveista, Ylikylä-Leiva muotoili. Kartanon pihalla monivuotiset perennat on koottu useiksi värikkäiksi istutuksiksi. Vanhat omenapuut riiputtavat sadosta raskaita oksiaan. Vanhan luonnonlammen ympäristö on vuosien saatossa pysynyt melko muuttumattomana, mutta lampeen on saatu juurrutettua lumpeita ja ympäristöön on noussut muun muassa saunarakennus. – Olemme mieheni kanssa hoitaneet puutarhaa nyt kymmenisen vuotta. Peruspiha on aika ennallaan lammen ympäristössä, mutta pihaa on laajennettu kuusiaidan sallimissa rajoissa. Kukkaistutukset ja puut ovat meidän vastuullamme, mutta vanhempani hoitavat hyötykasveja, Ylikylä-Leiva kertoi. Ylikylä-Leivan ja hänen miehensä kädenjäljet näkyvät kartanon nykyisessä puutarhassa muun muassa siten, että pihan pohjoisreunaan on tehty piilopuutarha, jossa rautaportilta lähtevät polut kulkevat labyrintinomaisesti ympäri kallioista maastoa. Idea salaisten polkujen piilopuutarhasta otti tulta alleen 2010, kun kartanon pohjoisreunan sireenipensasviidakkoa karsittiin rankalla kädellä.   – Idea piilopuutarhasta syntyi Venetsian lomamatkalla hotellin pikku puutarhalta. Se vaikutti kokoaan suuremmalta muotonsa tähden, Ylikylä-Leiva muisteli. Pihan toteuttamiseen ei ole käytetty puutarha-alan ammattilaisia. Nurmikon leikkaamiseen perhe saa apua lähikylän nuorilta.Puutarhanhoidossa halutaan luoda uutta, mutta pitää samalla yllä vanhoja perinteitä. – Lammen ympäristö ja keskipiha säilyvät jatkossakin ennallaan, mutta muuten luomme modernilla otteella uutta. Kun perennat, pensaat ja puut saa kasvamaan, eivät ne enää juurikaan vaadi huoltamista. Leivan pariskunnalle puutarhanhoito on työläs harrastus, joka vie niin paljon aikaa, ettei muille harrastuksille riitä voimavaroja. – Samalla puutarhanhoito on hermolepoa, josta oikeasti nautimme. Tosin olemme jo useampana syksynä puutarhahuonekaluja kerätessämme todenneet, että tässäkään piharyhmässä emme ehtineet istua. Nyynäisten kartanon navettaa on kunnostettu pitkin kesää ja se on tarkoitus valjastaa juhlapaikkakäyttöön. Häitä tilaan on jo varattu ja nyt heinäkuussa suvun nuorimmat lapset pitävät navetassa kirpputoria. – Välillä itseään täytyy muistuttaa, että on etuoikeus asua tällaisessa ympäristössä, mutta kyllä paikka on välillä aikamoinen työleiri ja tekemättömien töiden lista pyörii mielessä, Ylikylä-Leiva totesi. Ensimmäinen tiedossa oleva omistaja oli Turun linnanpäällikkö Klaus Lydekenpoika Djäkn 1400-luvun alussa. Myöhemmin Nyynäistä hallitsivat mm. Bitz-, Oxenstierna- ja Fleming-suvut. Henrik Bitzin kuoltua hänen leskensä Anna Tott asui Nyynäisissä ja avioitui uudelleen kahdesti. Vuonna 1527 Nyynäisissä paloi kivestä tehty kartanorakennus. Rakennuksessa oli lasi-ikkunat useissa huoneissa, mikä oli tuolloin erittäin harvinaista. Palaneesta kivilinnasta on yhä jäljellä Nyynäisten keltaisen sivurakennuksen alla sijaitseva holvikellari. Kivilinnan palon jälkeenkin elämä Nyynäisissä oli 1500-luvulla vaurasta ja komeaa. Nyynäisten läänitys peruutettiin vuoden 1681 isossa reduktiossa kruunulle ja tila määrättiin ruotujakolaitoksen organisoinnin yhteydessä henkirakuunain sotilasvirkataloksi. Nyynäisten nykyinen, 1700-luvulta oleva päärakennus rakennettiin everstiluutnantin virkataloksi ja siirrettiin nykyiselle paikalleen mahdollisesti pihan lounaisreunasta 1811. Virkatalo kaikkine alustalaistaloineen ja torppineen annettiin vuonna 1801 vuokralle. Nyynäisten satulakattoinen luonnonkivinavetta valmistui 1870 ja hirsirunkoinen härkätallirakennus 1884. Eräässä 1800-luvun alkupuolen inventoinnissa Nyynäisissä on kirjattu olleen kaikkiaan 29 eri rakennusta. Tilan oma juustomeijeri rakennettiin 1920. Toisen maailmansodan jälkeen tilasta irrotettiin huomattavat pinta-alat siirtoväen asutustiloiksi. Karjataloudesta luovuttiin 1980-luvulla.