Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Villasukkavalssia ja värikkäitä perhosia

Lapsi kirjoittaa etäopiskelutehtävänään päiväkirjaa. Hän itse ei vielä ymmärrä, kuinka merkityksellistä tuo kaikki on. Minä jo silmissäni näen, kuinka hän joskus vuosikymmenten päästä kertoo tästä ajasta lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Televisiosta, radiosta ja somesta tuuttaa hyvin paljon huolestuttavaa ja pelottavaakin uutisvirtaa. Mielipiteitä löytyy puolesta ja vastaan. Mutta lapsen päiväkirjamerkinnöissä ei paista pelko eikä huoli. Hän kirjoittaa millaisen perhosen näki ulkona. Aurinko paistaa ja pian on kesä. Luonnossa näkyy paljon erilaisia kevään merkkejä, jotka ikuistetaan päiväkirjaan. On ihana olla kotona ja on kivaa kun saa olla yhdessä perheen kanssa. Koulutehtäviäkin voi tehdä hiukan soljuvammin. Ei ole kiire bussiin eikä luokkakavereiden puheensorina häiritse omaa keskittymistä. Kavereita ja isovanhempia on ikävä, mutta some, sähköpostit, käsinkirjoitetut kirjeet ja kortit, puhelut ja pikaiset moikkaukset parvekkeen kaiteen yli ovat arvokkaita nekin. Päiväkirjassa ei suinkaan paista ahdistus siitä, ettei kouluun pääse. Opettaja on nähnyt vaivaa sen eteen, että etäopiskelusta on saatu erilainen, monipuolinen ja mielekäs kokemus. Aikuinen lapsen opintaivalta seuratessaan huokailee opettajan työtuntien puolesta, mutta aamumeetissä istuvan lapsen kasvoilta huokuu ilo, uteliaisuus ja tyytyväisyys. Opiskelu on erilaista, mutta opettajaan saa yhteyden jos tarvitsee apua ja tukea. Vanhemmat ymmärtävät kotona tehdyn työn merkityksellisyyden. Niin paljon tehdään kuin voidaan, jotta lapsella on kaikki hyvin ja jotta edes hiukan pystytään keventämään opettajankin urakkaa. Kolmella koneella ahkeroidaan. Ei kuulu nurinaa eikä narinaa. Tiedän kyllä, että kaikilla ei ole näin mutkatonta ja ymmärrän olla kiitollinen tästä. Keittelen aamukahvin ja olen valppaana siltä varalta, että minua tarvitaan. En voi sanoa inhoavani tätä aikaa, päinvastoin. Itse ympärivuorokautisen hermosäryn riivaamanakin nautin siitä, että lapset ja mies ovat lähellä ja saadaan viettää aikaa yhdessä. Surullista, että tällä hetkellä moni kamppailee taudin kanssa ja moni on menettänyt sille rakkaansa. Talous-, työelämä ja elämä ylipäätään on mullistunut koronan myötä. Ihmiset on eristetty koteihinsa. Se ei kuitenkaan ole ikuista, eikä pelkästään huono asia. Nyt saa antaa aikaa itselleen ja perheelleen ja jos sitä ei ole ennen tehnyt niin nyt on ollut hyvää aikaa opetella. Moni on saanut mahtavia oivalluksia siitä, että viettääkseen hyvää ja laadukasta aikaa ei aina tarvitse varta vasten lähteä jonnekin. Kaikki yhteinen aika on arvokasta. Toki joissakin osoitteissa on näinä viikkoina huomattu, että liian paljon tuli papin edessä luvattua. Huomataan, ettei toisen naamaa jaksa katsella ja toisen äänen kuuleminenkin ottaa ajatteluelimeen. Työ-, päivähoito-, koulu-, harrastus-, ja erilaisten kiireiden alla kun on niin helppo olla yhdessä olematta yhdessä. Tässä ajassa on hurjat ja kurjat puolensa. Asioita on kuitenkin opeteltu ja opittu tekemään uudella tavalla ja osa jää varmasti käyttöön tämän jälkeenkin. Positiivista sekin, että tämä on koko maailman yhteinen huoli. Turhanpäiväiset jauhamiset jää vähemmälle ja sen tuntemattoman naapurin avuksi riennetään helpommin. Korona ja sen vaikutukset yhdistää meitä kaikkia. Jalkojeni juureen asettuneen mäyrakoiraneidin mielestä tämä aika on ollut ihan superhienoa. Koko lauma on kotona. Kolikolla on kääntöpuolensa, niin tälläkin. Tanssilavojen aukeamista odotellessa voi villasukkavalssia harrastaa olohuoneessakin. Tytär tiivistää aamumeetin tapahtumat pariin lauseeseen ja rientää leikkimään. Isoveljensä tulee auttamaan perunoiden kuorimisessa. Yksi lapsista lähtee ulos suorittamaan liikuntatehtävää. Perhonen istahtaa ikkunalaudalle. Elämä hymyilee koronan keskelläkin. Päivi Jalo Kirjoittaja ja sanoittaja