Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kalaloukkaanperän kluuvijärvi

Kalaloukkaanperän kluuvijärvi sijaitsee Uudestakaupungista luoteeseen, Kukaisissa. Kluuvin kehitys on vielä kesken ja kapea uoma yhdistää kluuvin vielä mereeen. Voidaankin puhua kluuvin ja fladan välimuodosta. Vielä muutamia satoja vuosia takaperin kluuvi oli osa Pohjanmerta. Se on hiljalleen kuroutunut umpeen maankohoamisen seurauksena. Vastaavanlaisia kluuveja esiintyy rannikolla aivan Perämeren pohjukkaan saakka. Muun muassa Hailuodossa on hienoja kluuveja. Kluuvit ovat hieno osa rannikon rikasta luontoa ja niitä tulisi suojella aktiivisesti. Monet pienet rannikon lammet ja järvet ovat tuhoutuneet maankäytön ja rakentamisen seurauksena.   Luonnostaankin kluuvit tulevat ajan myötä kasvamaan umpeen, ne soistuvat ja metsittyvät. Kluuvien ja matalien lintuvesien umpeenkasvua onkin monin paikoin hidastettu muun muassa laajoja ruokokasvustoja niittämällä. Mätänevä ja veteen liuennut kasviaines mataloittaa vesistöjä ja vähentää hapen määrää. Osa kluuveista on kallio rantaisia ja ne eivät niin helposti kasva umpeen. Ne jotka sijaitsevat ravinteikkaalla ja savisella maaperällä täyttyvät helposti ruovikoista, kaisloista, osmankäämistä, kurjenmiekoista ja muista rantakasveista. Järviruoko ei ole täysin vallannut lahtea. Runsaimmillaan ruokoa on lahden pohjukassa. Lahdella on myös runsaasti avoimia rantaniittujä ja lintujen muuttoaikana lahdella lepäilee muun muassa kahlaajia. Rantaniityillä kasvaa muun muassa erilaisia sarakasveja. Lahdella voi nähdä joutsenia ja kurkia. Kluuvin pohjukan ruovikossa toisinaan voi pesiä muun muassa nokikanoja ja mustakurkku-uikkuja. Kesäisin voi tavata myös haikaroita, jotka ovat yleistyneet vuosi vuodelta. Alueella onkin rikaslinnusto. Kluuvin ja lähimetsien lintulajisto muodostuu kymmenistä lajeista. Viime vuosina harvinaistuneista lajeista voisi mainita tukkasotkan ja punavarpusen. Kluuvin pohjoisella ja itäisellä reunalla rannalla kasvaa muun muassa tervaleppää. Myös tervaleppä on viime vuosikymmeninä vähentynyt rantojen rakentamisen seurauksena ja parhaista tervalepikoista on muodostettu luonnonsuojelualueita. Tervaleppä on varsin lyhytikäinen puu, joten lepikoista löytyykin usein runsaasti lahovikaista puuta. Tervalepikoista löytääkin usein naputtelemasta pohjantikan ja nykyisin myös valkoselkätikan. Usein muun muassa liito-orava käyttää pohjantikan kovertamia pesäkoloja uudelleen. Myös harmaapäätikka pesii alueella ja käy ravinnonhaussa lepikoissa. Harmaapäätikka kovertaa itse pesäkolon mielellään terveeseen haapaan, joka on pehmeää ainesta. Harmaapäätikan nokka ei pysty juuri muihin puulajeihin, ellei kyseessä ole lahopuu. Kalaloukkaanperänlahti on mainio retkikohde varsinkin alkukesällä, jolloin muuttavia lintuja on runsaasti. Ruohottuvilla rannoilla voi tavata sadottain muun muassa sirrejä, jotka matkaavat pohjoisille pesimäseuduille. Mitä matalammalla merivesi on sitä runsaammin on kahlaajia lietteisillä, että ruohikkoisilla rannoilla. Pesimäaikaan linnut lymyilevät ruovikoissa ja heinikoissa, joten niitä on vaikeampi havaita. Kluuvijärvien rannoilla on toisinaan rikas kasvisto. Onneksi Pohjanlahden vesi ei ole niin suolaista, että merestä nouseva uusi maa olisi kelvotonta monille kasveille. Vähäsuolaisuudesta johtuen rantoja onkin voitu ottaa myös viljelyyn jo satojen vuosien ajan. Alueella kiertää muutamien kilometrien mittainen luontopolku. Luontopolku poikkeaa myös kluuvijärvelle. Luontopolun varrella on myöskin varsin luonnontilainen Isosuo. Alueen luonto on paikoin varsin erämaista ja metsät osin kallioisia, sekä vaikeakulkuisia. Vapaa-ajan asutusta on harvinaisen vähän, silti on syytä muistaa olla aiheuttamatta luonnolle ja mökkiläisille häiriötä.