Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Valkoviklo, kahlaaja kuivalla maallakin

Valkoviklo on sukunsa suurin, pitkäjalkainen ja -nokkainen kahlaaja, jonka levinneisyyden painopiste on Keski-Suomesta pohjoiseen. Lajin vaatimukset elinympäristön suhteen ovat melko vaatimattomat, sillä pesimäpaikaksi käy niin suo, ranta, niittymaa kuin kosteikkokin. Valkoviklo esiintyy myös kuivilla kankailla ja hakkuuaukeilla, jos lähettyvillä on jokin soinen painanne. Vaikka Vakka-Suomesta löytyy valkoviklolle sopivia elinympäristöjä, pohjoinen laji ei viihdy alueella pesimäaikana. Keväällä voi nähdä monikymmenpäisiä muuttoparvia muiden muassa Mietoistenlahdella. Kuuluva kolmiosainen “tju-tju-tju” kertoo, että valkoviklo on saapunut huhti–toukokuun vaihteessa. Niin kuin muidenkin kahlaajien myös valkoviklon vuodenkierto on nopea. Laji munii neljä munaa, joista kuoriutuneet poikaset lähtevät nopeasti pesästä ravintoa etsimään. Valkoviklonaaras malttaa osallistua koiraan kanssa munien haudontaan, mutta vaisto kutsuu naaraan etelänmatkalle jo alkukesästä alkaen. Tuttu ääni paljastaa matkalaisen yölennollakin. Markku Paakkinen