Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

In vino veritas

Lapsuuteni kodissa vieraili monenlaisia sukulaisia kylässä. Mieleenpainuvimpia heistä olivat Matti-setä ja hänen vaimonsa (nimi muutettu). Matti nimittäin muuttui itkeväksi pojaksi nautittuaan aikuisten seurajuomia. Meidän lasten mielestä vain pikkupojat ja pikkutytöt itkivät. Elettiin siis 60-70 -lukua maaseudulla, jossa miehen ja naisen roolit olivat vielä aika muuttumattomia. Olimme kuitenkin tottuneet siihen, että Matti-setä vetisteli ja ääni väristen kertoi vanhoja karjalantarinoita ja vaikeita sotatilanteita yhdessä isän ja muiden miesten kanssa. Sitä kutsuttiin tarinoimiseksi. Me lapset seurasimme salaa isojen miesten jänniä juttuja. Huomasimme toki myös, kuinka Matin rouvaa nolotti ja joskus hän kuuluvasti moittikin miestään siitä, että tämä ei osannut käyttäytyä kunnolla. Otsikko, In vino veritas (viinissä totuus), nostaa juuri tällaisen mattimaisen käytöksen esiin. Alkoholi kaivaa meidän luonteestamme puolia, jotka eivät pääse tulemaan esille normaalissa alkoholittomassa tilassa. Matin käytöksen muutos oli vielä hyvin kilttiä ja rakentavaa mutta joidenkin luonne voi muuttua täysin päinvastaiseksi kuin mihin yleensä on totuttu: rauhallisesta tulee niin puhelias, etteivät muut saa puheenvuoroa; kiltistä ja sopuisasta tulee räyhäävä riidanhaastaja; vaikenijasta tulee vanhojen ikävien asioiden esiin kaivaja. Kerrotaanpa jopa niistä, jotka puhuvat maistissaan useita vieraita kieliä ja vielä sujuvastikin. Sisällön ymmärtäminen onkin sitten jo aivan toinen juttu! En halua romantisoida alkoholin väärinkäytön vaikutusta ihmisen terveyteen ja lähiympäristöön. Liian monelle alkoholista on tullut oikotie helvettiin ja liian monen läheiset on vedetty sinne mukaan. Joillakin alkoholin kulutus kasvaa jo pelkästään silloin kun arkeen tulee liian paljon turhauttavaa luppoaikaa kuten lomilla, matkoilla, työttömyyden aikana tai vaikkapa nyt korona-aikana. Alkoholin suurkulutuksen hintalappu on paljon suurempi kuin yksittäisten pullojen tai tölkkien yhteenlasketut hinnat. Alkoholi yhdistää seurajuomana mutta se myös erottaa tai oikeastaan repii erilleen läheisiäkin ihmisiä toisistaan. Ymmärrän siis oikein hyvin niitä, jotka ovat luopuneet kokonaan alkoholin käytöstä. Menneisyyden kokemukset ovat vielä liian hyvin muistissa. Alkoholista jos mistä voitaisiin sanoa, että se on hyvä renki mutta huono isäntä. Silloin kun sille antaa käskyvallan se vaatii lopulta itselleen kaiken huomion, ajan, rahat, kiinnostuksen kohteet – ja lopulta terveyden ja elämän. Siitä huolimatta on reilua ja oikein myös mainita, että erilaisten nautintoaineiden väärinkäyttö ei tee tyhjäksi niiden oikeaa, kohtuullista ja hallittua käyttöä. Raamatusta löytyy varoituksen sanoja liiallisen alkoholin käytön vaaroista mutta ei niin paljon, kun jotkut ehkä haluaisivat. Juoppoutta on varmasti ollut Jeesuksen ajan Palestiinassakin mutta kirjoittajilla se ei ole noussut mitenkään sanoman keskiöön. Juomatavat ja niiden säätely ovat ihan puhtaalla maalaisjärjellä ymmärrettäviä. Jumalan tuleminen ihmiseksi sen sijaan ei ole sitä ja siksi Pyhä Kirja valottaa asiaa monen kirjoittajan ja tapahtuman ja kulttuurin avulla. Väärinkäytöksistä huolimatta (siunattu) viini on ”Jeesuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu”. Jouko Henttinen Maskun kirkkoherra