Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Louhospolulla Taivassalon Helsingissä

On aurinkoinen lauantai, kun otamme suunnan kohti Taivassalon Helsinkiä. Olen aiemminkin kuullut paikasta, mutten ole koskaan käynyt siellä. Saamani vinkin mukaan sieltä löytyy kuitenkin erikoinen ja tutustumisen arvoinen louhospolku. Helsinginrannan louhospolkua ylläpitää Taivassalon Helsingin kyläyhdistys ja se on kunnostettu Leader Ravakan tuella. Polku on pääosin erittäin helppokulkuinen, vain kerran pitää ottaa vähän isompi askel kaatuneen puunrungon yli. Polku itsessään on vain noin 700 metriä pitkä, mutta tällä kertaa viitoitetulta polulta kannattaa ehdottomasti poiketa!     Saavumme Helsingin kylään aamupäivällä. Mereltä käy viileä tuuli, mutta päivä on aurinkoinen. Jätämme auton uimarannan parkkipaikalle ja suuntaamme kohti saunamökkiä, jonka edestä louhospolulle pääsee. Saunan vierestä löytyykin rantaa myötäilevä polku. Ensimmäinen pääpolulta haarautuva sivupolku johtaa meidät mereen työntyvälle aallonmurtajaa muistuttavalle louhoskivistä muodostuvalle rakennelmalle, joita on ilmeisesti käytetty aikanaan kivien lastaamisessa laivoihin. Kylmä tuuli häätää meidät kuitenkin nopeasti rannasta takaisin metsän suojiin. Palaamme pääpolulle ja pian huomaamme polun varrella ensimmäisen infotaulun. Siinä kerrotaan paikalla olleen kaivostoimintaa 1900-luvun alussa. Suomen Kiviteollisuus Oy aloitti Taivassalon punaisen graniitin louhinnan täällä vuonna 1904. Graniitista tehtiin tuolloin katukiviä ja rakennuskiviä, joita vietiin muun muassa Riikaan, Tallinnaan ja Saksan kaupunkeihin.     Louhoksen toiminta loppui toisen maailmansodan aikaan, ja toiminta siirtyi läheiselle Hilloisten louhokselle. Infotauluja on polulla kaiken kaikkiaan neljä, ja kaikissa niissä kerrotaan louhostoiminnasta. Yhdellä taululla kerrotaan louhoksen työoloista ja työtehtävistä. Sen mukaan yhden reiän poraamisessa oli mukana kolme työmiestä, joista yksi piteli poraa ja kaksi hakkasi sitä 10 kilon lekoilla. Tästä työstä jäljelle jääneitä reikiä löytyy kyltin läheisyydessä olevan louhosmontun ympärillä olevista kallioista yhä. Tämän infotaulun liepeiltä löytyvät sivupolut johtavat kaikki samalle veden täyttämälle louhosmontulle. Näkymä on vähän erilainen mutta yhtä komea joka suunnalta. Vastarannalle johtavan polun varrelta löydämme myös metsään rakennetun laavun, jossa on penkit, pressukatto ja nuotiopaikka. Lopun matkaa varsinainen louhospolku kulkee pitkin vanhaa ratapohjaa, josta kiskot on poistettu kauan aikaa sitten.     Hämmästelemme kaikkialle metsään jäänyttä louhoskivimäärää, ja eräästä taulusta meille selviääkin, että louhostoiminnan hyötyprosentti on vain 10–30. Kaiken kaikkiaan louhospolku on sekä historiallisesti että maisemallisesti kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Koska polku on pääasiassa erittäin helppokulkuinen ja paikka on helppo löytää, uskallankin suositella sitä kaikille lähiretkeilystä kiinnostuneille. Ajo-ohje: Uusikaupunki-Taivassalo-tieltä käännytään Helsingintielle, jota ajetaan noin 7,4 km. Tämän jälkeen käännytään oikealle Praakintielle, jolta löytyy viitoitus uimarannalle. Auton voi jättää uimarannan pysäköintialueelle.