Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

In memoriam Esko Halivaara

29.11.1952–16.03.2020 Keväisenä maanantaipäivänä me kalantilaiset kuulimme suru uutisen: Pidetty kappalaisemme Esko Halivaara oli saanut iäisyyskutsun. Inhimillisesti katsoen aivan liian varhain. Esko kirjoitti ylioppilaaksi Tampereella 1971, valmistui teologian kandidaatiksi ja vihittiin papiksi Turussa 1983. Esko toimi neljä vuotta Evankeliumi-yhdistyksen audiovisualistina ja kustannustoimittajana. Hän oli myös diplomikielenkääntäjä (saksa-suomi). -83–87 Esko toimi Kalannissa nuorisopappina ja oli erittäin suosittu etenkin nuorison keskuudessa, laajan musiikkiharrastuksensa ja musikaalisuutensa vuoksi. Ensimmäinen kirkkoherran virka oli Kiikalassa -87–90. Vuonna 1990 hänet valittiin Uudenkaupungin kirkkoherraksi, jossa virassa hän toimi 2009 asti. 2009 Esko tuli takaisin Kalantiin kappalaisen virkaan. Tulojuhlassaan Esko sanoi ”tulin kotiin” ja niin myös me kalantilaiset tunsimme. Poissaolovuosina oli tapahtunut paljon, niin Eskon kuin kalantilaistenkin elämässä. Onnekseen Esko löysi kalantilaislähtöisen Ritvan rinnalleen. Kalannissa on viime vuosina kirkossakävijöiden määrä noussut, toisin kuin monissa muissa seurakunnissa. Suuri ansio siitä kuuluu Eskolle, hänen lämminhenkinen ja hyväntuulinen puheensa tarttui kuulijoihinkin. Ennen kaikkea hänen musikaalisuutensa oli ainutlaatuista. Kun Esko messusi esimerkiksi ”Herran siunauksen”, se painui kuulijoille syvälle sydämeen. Se painui varmasti kaikkien kuulijoiden mieliin muistona Eskosta. Esko oli musikaalisesti niin lahjakas, että suku luuli hänestä tulevan muusikko, mutta hän valitsi ammatin, jossa siitä on paljon hyötyä ja iloa. Eskon jäädessä eläkkeelle oli hänen viimeinen toimittamansa jumalanpalvelus Afrikkalainen gospelmessu, jossa on runsaasti papin lauluosuutta. Hän lähti eläkepäivillään myös kirkkokuoroon ja oli laulamassa seuraajansa virkaansiunaamisjumalanpalveluksessa. Myös lapset pitivät Eskon leppoisasta olemuksesta ja esiintymisestä, kun hän vieraili kouluissa. Se kävi ilmi niistä kirjeistä, joita he olivat kirjoittaneet kouluissa tervehdykseksi Eskolle ja joita luettiin Eskon lähtiäisjuhlassa 29.4.18 täydessä seurakuntakodissa. On surullista, että Esko ei saanut tämän kauempaa viettää ansaittuja eläkepäiviä, läheistensä kanssa, Kalannin kodissa ja Pyhämaan mökillä. Eskoa jäivät kaipaamaan Ritva-vaimo, lapset Aino ja Manu, Äiti ja Leena perheineen, sukulaiset ja ystävät. Me kalantilaiset olisimme tulleet sankoin joukoin saattamaan Eskoa, hänen viimeiselle matkalleen, mikäli olisi ollut normaali aika. Sulje silmäsi ja pysähdy mielessäsi kuuntelemaan, kun Esko messuaa: ”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä… Kalanti 28.4.2020 Anneli Nevavuori seurakuntalainen