Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ei rakkaita voi hylätä

Kun valtioneuvosto velvoitti maaliskuun puolivälissä yli 70-vuotiaat karanteenia vastaaviin olosuhteisiin, rajoitukseen suhtauduttiin myönteisesti. Olihan valtioneuvoston tavoitteena suojata iäkkäimmät vaaralliselta koronavirustartunnalta. Velvoite oli siis hyvin ymmärrettävä. Maaliskuun puolivälissä kukaan ei vielä osannut ajatella, että tätä pandemiaa voitaisiin potea Suomessa useita kuukausia. Nyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen sanoo, että olemme yhä suvantovaiheessa ja tautihuippu voi ajoittua vasta syksyyn (Yle 25.4.). Tilanne tuntuu tuskastuttavalta, etenkin kun hallitus on viestittänyt, ettei ikäihmisten sosiaalinen eristäminen ole päättymässä pian, vaan pikemminkin jatkumassa tuntemattomaan tulevaisuuteen. Yli 75-vuotiaista asuu kotonaan vielä reilut 90 prosenttia. Sosiaalinen eristäminen on heille iso asia. Ihmisten keskusteluissa on äänensävy alkanut muuttua. Erityisen vaikealta tilanne tuntuu yksinasuvista vanhuksista ja heidän läheisistään. Ihmiset avautuvat tilanteistaan sosiaalisessa mediassa. Keski-ikäinen nainen kertoo, ettei hän pysty etänä paimentamaan muistisairasta äitiään. Hoivakodeissa ei voi vierailla. Entä kun iäkäs läheinen on jo niin huonossa kunnossa, ettei voi tietää, milloin hänet tapaa viimeistä kertaa? Saattohoitovaiheessa läheiset pääsevät käymään, mutta entä jos saattohoitovaihetta ei tulekaan? Ikävä ja siihen liittyvä suru tuntuu päivä päivältä raskaammalta, kun aikuiset lapset eivät voi nähdä vanhempiaan, eivätkä vanhemmat lapsiaan tai edes puolisoaan. Eihän rakkaitaan voi noin vain hylätä. Ei videopuhelu tai puhelinsoitto korvaa halausta. Elämänilo katoaa ilman itselleen tärkeiden ihmisten läheisyyttä. Ihmisten puheista ja käytöksestä huomaa, ettei rajoituksia haluta enää noudattaa niin tarkkaan. Rajoituksista on yhä vaikeampi pitää kiinni, kun tartuntoja on ollut Varsinais-Suomessa vielä vähän ja Vakka-Suomessa ei juuri ollenkaan. Ellei tunne ketään, joka olisi sairastunut, valtioneuvoston rajoitukset alkavat tuntua liioittelulta –  etenkin jos pahin huippu onkin vasta kuukausien päässä. Rajoituksia pitäisi höllentää, tai tilanne riistäytyy käsistä. Iäkkäitä läheisiä on kyettävä tapaamaan jotenkin. Kunpa kotimainen suojamaskituotanto olisi tähän ratkaisu.