Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Rääpekivi on liian kovaa murskeeksi – Taivassalon sorateiden perinneväri on ollut punainen

Taivassalon ja Vehmaan kivilouhinnan kulta-ajoista muistuttavat siellä täällä valtavat rääpekivikasat. Jatkojalostukseen ja vientiin kelpasivat vain tasakokoiset ja tasaväriset suorakulmaiset paadet, ja niistä poikkeavat järkäleet hylättiin valtaviksi röykkiöiksi louhimoiden lähelle. Louhimoiden tuotannosta parhaimmillaankin vain 30 prosenttia kelpasi tarvekiveksi. Maastossa lojuvat rääpekivet ovat kalliita liikutella ja vahvoja kuin kallio, eivätkä sen vuoksi sovellu murskeeksi. – Jätekivikasat saavat minun puolestani olla. Kivi on louhittu irti hellävaraisesti, eikä siinä ole yhtään hiusmurtumia. Tällainen kivi pitäisi hajottaa kaivinkoneeseen kiinnitetyllä vasaralla nakuttamalla, mikä on valtava työ. Silti laatu ei olisi hyvä, sillä näin työstettynä murskeessa ei ole juuri ollenkaan nollakokoa, Vakka-Suomen Soramurske Oy:n Jouni Österman sanoo. Kalliomurske lajitellaan koon mukaan 0–4 millimetristä esimerkiksi 0–90 millimetriin. Murskeessa on mukana pienetkin hippuset, mikä saa sen asettumaan teiden pohjille ja piha-alueille tiiviisti. Sepelissä tätä nollakokoa ei ole. Siksi se sopiikin parhaiten koristekäyttöön, talon sokkelin vierelle tai salaojakerrokseksi murskeen alle. Jotta nollaa saataisiin murskeen sekaan, lohkareet irrotetaan kalliosta räjäyttämällä. – Murskeeksi tarkoitettu kivi on ammuttava kalliosta irti, ja nolla tulee mukaan silloin. Jatkokäsittely tapahtuu murskauslaitteella, Österman selvittää. Vakka-Suomen Soramurske tuottaa mursketta kolmelta eri louhokselta. Omalla maalla Lokalahdella sijaitsevan Korkeakallion käytön Österman aloitti vuonna 2013. Muut kaksi, viime vuonna käyttöön otetut murskeasemat sijaitsevat vanhoilla, 80- ja 90-luvulla lopettaneilla kivilouhoksilla. Taivassalon Helsinginrannassa sijaitsevalta Isokorven murskeasemalta saa punaista Balmoral Red -kiveä ja Kirkkovuoren murskeasemalta ruskeaa Esko Brown -kiveä. – Kummallakaan louhoksella ei ollut tapahtunut mitään vuosikymmeniin. Räjäytämme louhoksilla kerran vuodessa, ja ammuksen koosta riippuen mursketta saa sen jälkeen 15–25 000 tonnia. Östermanille kaikki asiakkaat ovat tärkeitä riippumatta siitä, tarvitsevatko he pienen erän kotipuutarhaansa varten tai tuhansia tonneja soratien päällystykseen. Taivassalon punaista kiveä hän pitää erityisen kauniina. – Taivassalossa sorateiden perinteinen väri 1980-luvun alusta alkaen on ollut punainen. Punainen murske on hieman arvokkaampaa, mutta sopii mielestäni hyvin pihoille ja pihateille, hän sanoo. Yritys työllistää ympärivuotisesti kolmesta neljään työntekijää. Yrittäjä viihtyy kaivinkoneen ja pyörökuormaajan ohjaimissa myös itse. – Kuormaajan kuskit tekevät kahta vuoroa, mutta minä olen siinä onnellisessa asemassa, että teen vain yhtä vuoroa. Yleensä se on aamuseitsemästä iltakymmeneen, hän nauraa. Työuransa Österman aloitti hankkimalla vuonna 1981 kaivinkoneen. Yksi töistä oli kallion puhdistus sammaleesta ennen louhintaa Korven louhimolla Helsinginrannassa. Joitakin vuosia myöhemmin hän hankki liikenneluvan ja alkoi ajaa silakkaa Pohjanmaalle turkistarhojen rehun raaka-aineeksi. – Saatoin ajaa yhden päivän aikana Kaustisille ja takaisin, mikä tekee 900 kilometriä, eikä siinä ollut mitään. Pitkät ajot sopivat minulle. Kun vuonna 2006 tuli voimaan EU:n työaikalaki, lopetin sen ja keskityin vesistörakentamiseen, hän kertoo. Vesistörakentamista on vuodesta 2013 jatkanut Östermanin vanhempi poika, ja nuoremmalle hän kaavailee aikanaan jättävänsä murskeen toimituksen ja myynnin. – Toimintaan tarvitaan maa-aineslupa ja ympäristölupa sekä Korkeakalliolla rakennuslupa. Olen erittäin tyytyväinen Uudenkaupungin ympäristöviranomaisiin, joilta olen aina saanut asianmukaista apua ja tietoa, hän sanoo.