Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Villit versot odottavat poimijaa

Kaikissa meissä suomalaisissa asuu hortakokki. Olemme metsästäjien, keräilijöiden ja kaskenpolttajien jälkeläisiä, joilla on vahva yhteys – piilevänä tai tunnistettuna – maahan ja sen antimiin. Innokkaalla marjastajalla ja sienestäjällä on vain lyhyt hyppäys hortoilijaksi, villiyrttien ja -vihannesten kerääjäksi, käyttäjäksi ja nauttijaksi. Lenkkeilijä voi jalostua hyötyliikkujaksi, jos vain malttaa siirtää silmänsä sykemittarin lukemista ojan penkalle. Siellä ne lymyävät, villit versot. Täynnä vihreää voimaa, vitamiineja ja hivenenaineita, huumaavia tuoksuja ja aromikkaita makuvivahteita. Kevätaurinko saa ihmeitä aikaan. Se saa mahlan virtaamaan, silmut avautumaan ja versokasvun alkuun. Villiyrttisesonki alkaa jo huhtikuun loppupuolella ja on parhaimmillaan koko alkukesän. Myös ihmismieli avautuu alttiiksi uusille kokemuksille, kokeilulle ja elämyksille. Kotipiha tai lähiniitty on oikea paikka tehdä tuttavuutta yrttien kanssa. Se riittää, ainakin aluksi. Me suomalaiset olemme onnekkaita. Meillä on ehkä maailman laajimmat jokamiehenoikeudet kerätä luonnon antimia: poimia marjoja maasta ja puista, ruohoja ja kukkia ja kaikkia näitä mielin määrin. Kukaan ei tule rajoittamaan tai punnitsemaan saalistamme, kuten jo Keski-Euroopassa tehdään sienten ja marjojen suhteen. Vain oksien taittelua kasvavista puista ei omin luvin saa tehdä. Aloita vaikka tutustumalla joutomailla maasta nouseviin nokkosruusukkeisiin. Tee lettuja, täytekreppejä tai muhennosta kalan seuraksi. Saat aimo annoksen kalsiumia, C-vitamiinia ja rautaa. Kuivaa lehdet ja säilö ne talven varaksi. Helppoa ja ekologista. Retki metsään on pieni hiljaisuuden retriitti, ilmainen sellainen. Voit istua kannonnokalla napsien ketunleivän kirpeitä lehtiä, aistia hiljaisuutta ja puiden huminaa, satunnaista pikkutikan naputusta lahopuussa. Kuuntelet itseäsi, ajattelet isoja ajatuksia elämästä ja tulevaisuudesta. Saat voimia. Kasvukauden pitkä valoisa päivä, puhdas ilma ja maaperä antavat yrttikasveille vahvan aromin. Tästä on tutkimusta ja näyttöä ja se ylivertainen ominaisuus tulisi paremmin hyödyntää. Tarvitsemmeko karambolaa tai tehoviljeltyä rukolaa, onhan meillä karpalo ja vuohenputki? Villit versot nyyttikutsujen teemana houkuttaa minua. Alkukesän luonnon antimet kokoavat ystävät yhteen hieman erilaisin haastein (sitten kun se taas on luvallista). Lautasille kesyyntyneet voissa paistetut voikukkanuput, kevään ensimmäiset horsmanversot ruskistetussa valkosipulivoissa, kuusenkerkkä-puolukkasurvos, moniyrttisämpylät ja kalasalaatti reilusti voikukan ja maahumalan lehdillä rikastettuna saa veden nousemaan kielelle. Lämpimänä ruokana villikasveilla täytettyjä nokkoskreppejä. Kylmällä säällä yrtein terästetty kasvisminestrone lämmittää ihanasti. Jälkiruuaksi vaniljaisin keto-orvokein koristeltu kakkupala. Juomaksi haudutettua, kevyesti hunajalla maustettua siankärsämöjuomaa. Herkullista – ja kaunista. Puutarhan perimmäinen nurkka, se, minne ruohonleikkuri ei koskaan yllä, voi olla kymmenien hortakasvien koti, monenkirjava kukkaniitty. Osa kukista päätyy juomiin ja kattauksen koristeeksi, osa jää houkuttelemaan pörriäisiä ja värikkäitä päiväperhosia. Tänään on hortakokin paras päivä. Mennään luontoon! Hilkka Knaapinen Kirjoittaja on Vakka-Suomen Sanomien toukokuun Vieraileva päätoimittaja.