Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ex-palomies latoo nyt päätyökseen pihakiviä

Rymättyläläinen Juha Hakala saattaa olla periaatteen mies. Kun hän nuoruudessaan kouluttautui palomieheksi, luvassa oli 55 vuoden eläkeikä. Se on nyt enää pelkkää utopiaa alan ammattilaisille. Eläkevuositavoite harppasi kauemmas, mutta Hakala teki oman ratkaisunsa: hän irtisanoutui viime vuodenvaihteessa vakituisesta virastaan, kun mittariin oli sattumoisin kertynyt 55 vuotta elettyä elämää. – Minulle palomiehen eläkeikä on edelleen 55 vuotta. Lisäksi palkka oli niin pieni, ettei sen takia kannattanut käydä töissä palolaitoksella, Hakala perustelee. Taakse jäi lähes 35-vuotinen ura palonsammuttajana ja pelastusduunarina. Hakala ei kuitenkaan tyhjän päälle pompannut, sillä hänelle on kertynyt suunnilleen yhtä pitkä kokemus pihakivihommista. Joskus 1980-luvun puolivälissä palomieskaverit houkuttelivat nuoren miehen apupojaksi latomaan kiviä pihoille. Jo silloin pääosalla palosotilaista oli vapaapäivien ohjelmassa sivubisnestä ja tämä pätee edelleen. – Olen nyt jo aika pitkäikäinen kivimies. Monet ovat rinnalta hävinneet. Oppivuosien jälkeen Hakala sai työkeikkoja. Vuosituhannen alussa hän ryhtyi tekemään pihatöitä toiminimellä ja vuonna 2007 oli vuorossa Raision Oma Piha Oy:n perustaminen. Miestä hieman hymyilyttää tituleeraus toimitusjohtajaksi, kun yllä on oikeassa ruumiillisessa työssä tahriintunut asu. – On sekin titteli parempi kuin palomies. Lopullinen siirto palomiehestä täysipäiväiseksi yrittäjäksi oli pitkän harkinnan tulos. – Tutut ja vähemmän tutut alkoivat pyydellä tekemään pihakivitöitä. Homma paisui niin, että töitä piti tehdä myös viikonloppuisin ja ehtoisin. Nyt saan toteuttaa sitä, mistä tykkään. Tästä työstä saa joskus jopa kehuja, Hakala sanoo. Säistä piittaamatta talvikuukaudet alkoivat joulukuussa. Siitä Hakala jatkoi töitä päätoimisena yrittäjänä vielä tammikuun, mutta helmikuuksi hän ei arvannut ottaa tilauksia. – Ajattelin, että jos kuitenkin tulee talvi. Työ on hitaampaa 15 asteen pakkasessa, joten tällaisia oloja olen yrittänyt välttää. Turha pihakiviä on väkisin yrittää laittaa jäätyneeseen maahan. Isompia töitä tehdään myös talvisin, mutta omakotipihat ajoittuvat keväästä syksyyn. Hakala on ollut kivettämässä muun muassa liikenneympyröitä, kirkkojen ulkoalueita ja Aurajoen rantoja, mutta pääosa työtehtävistä suuntautuu kotiasukkaiden pihoille. – Ihmiset haluavat pihakivillä iloa silmille. Lisäksi on sellainen hyöty, että sisälle kulkeutuu vähemmän likaa. Pihakivetystä pitää kuitenkin myös hoitaa, sillä muuten alkaa rikkaruohoa änkeä esille. Jos tulee ongelmia, niin pihakivien korjaaminen on helpompaa kuin vaikkapa asfalttireiän paikkaaminen. Hakalan mukaan nykyisin monet omakotirakentajat haluavat pikaisesti torpan valmistumisen jälkeen pihamaalle sepelin tilalle kivetyksen. – Jos tehdään miljoonatalo, niin kyllä myös pihan pitää olla sillä tavalla kunnossa, ettei siellä horsma kasva. Pihakivetyksessä vain mielikuvitus on rajana ja nykyään netistä löytyy hauskoja ideoita. Toisinaan oman kodin rakennuttajilla on selkeä mielipide siitä, millaiseksi piha pitää rakentaa. Silti Hakala saa usein vapaat kädet toteuttaa suunnitelmaa, joka antaa vain perustoiveet asukkaiden toiveista. – Silloin voin toimia niin, mikä on omasta mielestäni järkevintä ilman älytöntä kivien pilkkomista. En jaksaisi turhaan kivipölyä niellä. Mittanauhan käyttö kannattaa. Juuri nyt Hakalan yhden miehen yrityksen työkalenteri on liki täynnä pitkälle syksyyn. – Lisää tilauksia tulee, kun aurinko nousee. Joitakin pikkuhommia voi väliin mahtua. Juha Hakala on nykyisin niin roteva mies, ettei häntä välttämättä uskoisi kahden minuutin alittajaksi 800 metrillä. Nykytyössä raaka voima auttaa. – Tietysti nyt on apuna kaikenlaisia koneita ja vehkeitä. Silti selkä, polvet, ranteet ja sormet ovat kovilla. Välillä koko äijä meinaa jäykistyä. Voimasta on hyötyä, mutta myös järkeä saa käyttää, Hakala huomauttaa. Pitkä kokemus on opettanut sen, ettei välttämättä kannata paiskia ylipitkiä päiviä samaan tapaan kuin nuoruusvuosina. Tasainen tahti on parempi, sillä kroppa tuppaa jo rankaisemaan viisvitosta hurjastelusta.