Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kasvupaikka ratkaisee myös kesäkukkavalinnassa

Kun miettii tulevia kesäkukkaistutuksiaan, ei riitä että mielessä on yhteensopivat väriyhdistelmät, vaan pitäisi olla selvillä myös paikka, johon ruukut tai amppelit sijoittaa. Maallikon mielessä nimittäin sopivaa kasvupaikkaa kuvaavat sanat aurinkoinen tai puolivarjoinen eivät välttämättä merkitse samaa kuin mitä ammattipuutarhuri ohjeistuksessaan tarkoittaa. – Paikka on puolivarjoinen, jos kasvi siinä saa aurinkoa 4–5 tuntia vuorokaudessa, arvioi Mynämäessä Sundellin puutarhaa pyörittävä Arno Sundell. Puolivarjoinen paikka on Sundellin mukaan helpoin joka suhteessa, ja sinne sopivat käytännössä kaikki kasvit. – Pohjoisen seinustalle eli kokonaan varjoon ei roikkuvista kukista paljon muuta voi suositella kuin lumihiutaletta. Pystykasvuisista hortensiaa on helpoin hoitaa varjossa tai puolivarjossa. – Jos hortensian pistää paahteiselle eteläseinustalle, se on viikossa kanttuvei. Paahteiseen aurinkoiseen paikkaan sen sijaan sopivat neilikka, samettikukka, tulitorvi ja kesäbegonia. – Viimeksi mainitusta moni ei tykkää, koska se mielletään hautakukaksi, mutta paahteiselle paikalle se on ihan paras. Kastelussakin termien merkitys voi olla monelle hämärä. Arno Sundellin mukaan mitään selvää kaavaa kasteluun ei ole, vaan silloin kastellaan kun kasvi on kuiva. Paljon riippuu jälleen lämpötilasta ja kasvupaikasta. – Lähinnä tarpeeseen pitäisi kastella, ei vain varmuuden vuoksi. Poislukien tietysti sen, jos aikoo olla vaikka viikon jossain reissussa. Esimerkiksi hortensia ei tarvitse paljon vettä mutta usein. Joka päivä hiukan on paras. Lannoitustakin Sundell opastaa antamaan pienissä määrin joka kastelukerralla.   Paikka ratkaisee siis paljon, jos haluaa kukkien kestävän. – Onko se aurinkoinen, puolivarjoinen vai varjoinen? Tuleeko amppeliin, maahan, terassinkaiteelle vai ikkunalaudalle? Ja puhutaanko riippuvista vai pystykasvuisista? Muun muassa näitä Sundell asiakkaaltaan kysyy, jos häneltä vinkkejä pyydetään. Väriyhdistelmät ovatkin sitten vahvasti mieltymyskysymyksiä. Roikkuvista kesäkukista loputtomasti värejä löytyy miljoonakelloista, ja niitä voi yhdistää surfinioiden kanssa, koska molemmille sopii samanlainen kastelu. – Tietyllä tapaa jokaisen kukan voi yhdistää jonkun kanssa, ja pelkästään mustillekin kukille löytyy kannattajansa. Musta onkin ollut nouseva trendi, kuten se on pitkään ollut vallitsevana sisustuksessakin. – Väri on kuitenkin rajallinen. Musta surfinia on mennyt kaupaksi hyvin jo monta vuotta, ja nyt myös orvokista on saatavilla mustaa. Orvokki on viileän paikan kasvi, joten sitä ei koko kesää saa kukkimaan. Kukintaa voi kuitenkin yrittää jatkaa leikkaamalla orvokin alas juhannuksen kieppeillä. Silloin pitää tosin sietää se, että se on pari kolme viikkoa ruma ennen kuin alkaa uudestaan kukkia. – Roikkuvien amppeliorvokkien pitäisi kyllä kukkia koko kesänkin. Ne ovatkin erilaisia orvokkilajikkeita.     Kesäkukissa pelargonia pitää pintansa suosiossa. – Se on niin perushelppo kasvi ja sopii moneen paikkaan. Neilikan suosio on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. – Siitä löytyy jo melkein yhtä iso kirjo värejä kuin orvokista, se kestää paahdetta ja kuivuutta ja kukkii suhteellisen hyvin. Haasteena tosin on se, että se pitää todennäköisesti kesällä kukinnassa breikin. Pelargonialla ei ole taukoa kunhan jaksaa kerätä ylikukkineet pois. Inkaliljaa Arno Sundellin mielestä käytetään vielä ihan liian vähän. – Se on kallis tuote, mutta siitä tulee todella iso ja näyttävä, ja juurakon saa oikealla hoidolla säilytettyä seuraavaan vuoteen. Paras paikka juurakon säilyttämiseen olisi vähän kosteahko maakellari, jossa on 1–5 asteen lämpötila. – Jos se ehtii siellä kasvattaa vaaleaa versoa, niin ne voi vain katkaista pois ja sieltä tulee kyllä uutta. Juurakko pitäisi ottaa pois kellarista lämpimään jo maaliskuun puolella. Silloin se ehtii kesän aikana myös kukkimaan ennen yöpakkasten aikaa.   Sundellin puutarhan perustivat 36 vuotta sitten Mirja ja Hannu Sundell, ja heidän pojalleen Arnolle yritys siirtyi vuonna 2013. – Olin ollut muutamalla maatilalla töissä ala-asteelta lähtien aina parikymppiseksi, ja 2006 menin töihin Aron puutarhaan. Sieltä ammattilaisilta on oma tietotaitoni hankittu, Arno Sundell kertoo. Myyntiä on pääasiassa Turun kauppatorilla, mutta myös kesäperjantaisin Mietoisissa Pyheen kylätorilla ja Mynämäen torilla kerran kuussa pidettävinä toripäivinä sekä myös suoraan puutarhalta.