Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Uusi aamu

Uusi aamu ja uusi päivä koitti tänäänkin. Joskus elämä on kuitenkin sellaista, ettei uuden päivän koittoon osaa oikein luottaa. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, asiat eivät näytä kääntyvän toivottuun suuntaan. Näin voi olla monella juuri nyt, kun elämme erikoista aikaa epidemian koettelemina. Normaali arki on joutunut väistymään, yhteiskunnan toimintoja on suljettu. Moni kokee yksinäisyyttä ja huolta huomisesta.   Pappina tätä kirjoittaessa kokee, että haluaisi kaiken keskellä luoda toiveikkuutta. Samalla tiedostan sen, että syvällä ahdingossa oleva ihminen voi kokea sanani vain sanahelinäksi raa’an arjen pyörteessä. Tätä jännitettä toivon ja pimeyden kesken kuvasti hiippakuntamme piispojen pääsiäistervehdykset. Joku huomasi tässä ehkä tahatonta komiikkaakin. Tapio Luoman kirjoituksen otsikko oli ’Valoisasti tulevaa kohti’, Kaarlo Kallialan kirjoitus puolestaan ’Jumala asuu pimeydessä’. Valo ja pimeys. Toivo ja epätoivo.   Olemme taipuvaisia kysymään, kumpi on oikeassa? Joko tai. Mutta tässä kohtaa taitaa olla niin, että molemmat. Ei ’joko tai’ vaan ’sekä että’. Olemisen koko todellisuus ei taivu vain toiseen. Ja tämä oli varmasti piispain tarkoituskin. Pimeys ja epätoivo on syytä ottaa tosissaan, kohdata todellisuus niin kuin se on. Kohdata arkiset realiteetit haasteineen. Ja samalla vaistoamme, ettei kaikki ole kuitenkaan tässä. Haluamme uskoa parempaan, valoon ja toivoon.   Kristinuskon suuri kertomus sisältää molemmat ulottuvuudet. Pääsiäisenä olemme muistelleet, miten suuria kansanjoukkoja kerännyt ja Messiaaksi epäilty Jeesus ratsastaa kaupunkiin vain joutuakseen kokemaan häpeällisen kuoleman. Pitkäperjantain iltana kaikki valot sammuvat. Toivo kuolee. Kertomus ei kuitenkaan pääty tähän. Seuraa sunnuntai, pääsiäisaamu. Jeesuksen hauta on tyhjä. Valot sytytetään jälleen päälle. Toivo herää eloon.   Kerrotaan, että J.R.R. Tolkien ja C.S. Lewis keskustelivat kerran kirjailijaillan päätteeksi kotiin kävellessään tästä suuresta kertomuksesta. Lewis, tuolloin vielä ateisti, tunsi kirjallisuuden säännöt, ja tunsi näin ollen kreikkalaisen draaman kaaren. Tarinan sankarihahmon elämään kuului katastrofaalinen käänne. Tolkien selitti ystävälleen: ”Jeesus Kristus on kaikkien aikojen hyvä katastrofi”. Ristin katastrofi käänsi kaiken hyväksi. C.S Lewis kertoo, että tämä näkökulma, oli ratkaiseva hänen polullaan kristityksi. Tänä sunnuntaina Jeesuksen ystävät löydetään palanneina vanhan tutun pariin. He ovat Pietarin johdolla menneet kalaan. Takana on pitkä yö saaliitta. Tunnelma on epätoivoinen. Kun vene lähestyy rantaa, he näkevät miehen, joka huutaa onko heillä mitään syötävää? Tuttu tarina. Verkot heitetään veteen, vielä kerran. Ja rannalla mies tarjoaa ystävilleen nuotion ääressä leipää ja kalaa. Jeesus ei soimaa ystäviään uskonpuutteesta vaan kohtaa yön väsyttämät. Uusi aamu on yötä viisaampi.   Siksi Uudenkaupungin kirkossa soi pääsiäisaamuna Nicholas Söderlundin laulamana: ”Oi katso mikä aamu, kun väistyy pitkä yö. Oi katso mikä aamu, saat alkaa alusta”. Laulun sanat kurottavat lopulta ajan tuolle puolen, kun yötä ja päivää ei enää ole. On vain sanomaton kirkkaus.   Siksi, jääräpäisesti tuota kirkkautta kohti käyden, voimme tänäänkin sanoa, uusi aamu kaiken muuttaa voi. Juhana Markkula Uudenkaupungin seurakunnan kirkkoherra