Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pönttöön numero 208 muuttaa ehkä käenpiika

Jos mynämäkeläinen Mikko Laine pitäisi tarkkaa kirjaa linnunpönttöjensä asukeista, hän voisi kirjata viime kesältä vaikkapa että pöntössä numero 182 on pesinyt kottarainen ja pöntössä 6 lehtopöllö. Pöntön 11 pesintä taas on jostain syystä epäonnistunut ja munat jääneet kuoriutumattomina pesään. Numeroituja pönttöjä on Laineen pihapiirissä ja lähimetsässä 210 ja numeroimattomiakin ainakin sata. Osa pöntöistä on maatilan ulkorakennuksissa, sisällä ja ulkona. Määrä ei sikäli ole ihme, että ensimmäiset pöntöt hän rakensi vuonna 1968 ja on sen jälkeen kartuttanut määrää joka vuosi ja pikkuhiljaa myös uusinut vanhoja. – Varmaan yli tuhat pönttöä olen kaikkiaan tehnyt, kun laskee myös muille tehdyt. Tämä on elämäntapa ja intohimo, hän toteaa.   Vuosien mittaan ovat pönttöjen mallit ja tekotavatkin muuttuneet. Nykyisin hän esimerkiksi tekee pönttöjen etuseinät avattaviksi. – Se on ehdottomasti paras malli, helpoin puhdistaa. Numerolaatat hän kiinnitti pönttöihin muutama vuosi sitten, koska niiden avulla on mukavampi seurata ja tilastoida, mitä pöntöissä vuosittain tapahtuu. – Jos johonkin pönttöön ei tule pesää useaan vuoteen, siirrän sen toiseen paikkaan. Monesti ajatellaan, että pönttöjen ripustaminen puihin on hankalaa, kun pitää kiivetä korkealle. Osan pöntöistä voi kuitenkin pistää vain 1–2 metrin korkeuteen, esimerkiksi tiaisten ja kirjosieppojen. Pöllön pönttö onkin hankalampi, sillä se voi painaa parikymmentä kiloakin ja ripustuskorkeus on 4–6 metriä. – Kun olen niitä yksin puihin pistänyt, olen kiinnittänyt ensin puuhun kiristysliinalla hyllyn ja nostanut pöntön sen päälle ja kiinnittänyt sitten. Työlästä puuhaa se silti on.   Opastusta linnunpönttöjen tekoon löytyy niin kirjoista kuin netistä. Tärkeää on esimerkiksi lentoaukon koko. – Kuusitiainen on pienin tiainen. Reiän koko saa olla vain 26 millimetriä, etteivät isommat vahvemmat tiaiset valtaa pönttöä. Myöskään pesänvaltaaja kirjosieppo ei siitä mahdu. Puukiipijän pöntössä pitää olla aukot molemmissa sivuissa. Pönttö rakennetaan kolmiomaisena niin, että takaseinänä on puun runko. Lentoaukon ympärille tarkoitettuja suojapeltejä saa ostaa valmiinakin, mutta Laine tekee niitä itse edullisemmin esimerkiksi vanhoista peltilevyistä poraamalla reiän kuppiterällä. – 10 senttiä leveä ja 15 korkea levy estää tehokkaammin tikan ja oravan pääsyn ryöstämään munia ja poikasia.   Jos omistaa rakennuksia, joissa on seinänä ainoastaan laudoitus, kuten vanhoissa ladoissa ja vastaavissa yleensä on, pöntön voi rakentaa myös rakennuksen sisään, jossa se on paremmin säältä suojassa. Laineella on useita pönttöjä sijoitettuna niin, että lentoaukko on porattu rakennuksen ulkolautaan ja pönttö on kiinnitetty suoraan sen taakse.   Laineen rakentamissa asumuksissa ovat tähän mennessä pesineet ainakin kuusi-, töyhtö-, sini- ja talitiainen, kirjosieppo, puukiipijä, västäräkki, harmaasieppo, kottarainen, käenpiika, pikkuvarpunen, tervapääsky, räystäspääsky, leppälintu, telkkä, varpuspöllö, lehtopöllö ja liito-orava. Vielä ovat itseään antaneet odottaa muiden muassa hömötiainen, helmipöllö, viirupöllö, punarinta, pikkusieppo, uuttukyyhky, käki, tuulihaukka ja kivitasku, mutta niillekin on pönttönsä.                           Aina pesintä ei onnistu, ja talvella pesiä siivotessa löytyy munia tai kuolleita poikasia.