Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kunnaraistenaukon lintuparatiisi

Kunnaraistenaukko on matala ja hiljalleen umpeenkasvava merenlahti Kustavin taajamasta muutama kilometri itään. Kivenheiton päässä sijaitsee myös muita luonnonsuojelualueita kuten Kolkanaukko. Kolkanaukko on jo lähes merestä täysin irtaantunut kluuvijärvi, joka tulee ajan kanssa kasvamaan umpeen. Kunnaraistenaukko taasen on vielä yhteydessä mereen, mutta tulee myös maankohoamisen vaikutuksesta irtaantumaan merestä. Pohjanlahden rannikkoon vaikuttaa edelleen runsas maankohoaminen merestä. Voimakkainta se on Vaasan seuduilla, jossa maa nousee merestä noin metrin sadassa vuodessa. Eteläisellä rannikolla maankohoaminen jää noin puoleen metriin. Matalien merenlahtien rantaviiva on jatkuvassa muutoksessa ja jatkuvasti syntyy uusia sisämaan kluuvijärviä, lampia, kareja ja pieniä saaria. Alueen luonto on rikasta ja monipuolista. Lajistoon kuuluu niin eteläisiä kuin myös pohjoisia lajeja. Kunnaraistenaukon suojelualueella rannat ovat paikoin reheviä ja ryti on vallannut laajoja alueita. Pesimälinnusto muodostuu niin Suomen alkuperäisistä kuin myös maahan kotiutuneista vieraslajeista. Monet parhaiden lintujärvien ja merenlahtien lintulajeista ovat kotiutuneet Suomeen vasta aivan viime vuosikymmeninä. Tälläinen vasta viime vuosina yleistynyt ruovikkolaji on viiksitimali, joka on hiljalleen levittäytymässä entistä voimakkaammin kohti Perämeren rannikkoa. Näistä lajeista Kunnaraistenaukossa pesivät muun muassa ruskosuohaukka, mustakurkku-uikku, rastaskerttunen ja kyhmyjoutsen, joka on viime vuosina runsastunut suuresti. Aikoinaan Ruotsin kautta Suomeen kotiutunut kyhmyjoutsen pesii jo Perämerta myöten. Kunnaraistenaukon lintulajisto muuttuu sitä myöten kuin matala lahti rehevöityy lisää. Vuosien myötä ruokokasvustot laajenevat ja tiivistyvät ja lopulta sulkevat yhdessä maankohoamisen kanssa merenlahden eli fladan suuaukon. Suolainen merivesi muuttuu makeaksi vuosien saatossa ja se myös tulee vaikuttamaan lajistoon. Ilmaston on ennustettu lämpenevän noin viisi astetta sadassa vuodessa, tämä tulee muuttamaan myös Kunnaraistenaukon luontoa. Etelästä Suomeen työntyvät lajit tulevat lisääntymään.   Myös Kunnaraistenaukossa pesivät harvinaisemmat lapasorsa, heinätavi ja punasotka tulevat todennäköisesti runsastumaan. Matalan merenlahden rannoilla on metsiä ja peltoja. Kosteita rantaniittyjä on varsin vähän, joten kahlaajalajisto on varsin niukka. Kuitenkin muun muassa rantasipi, taivaanvuohi ja isokuovi pesivät alueella pienessä määrin. Kun rantojen laidunnus loppui lähes kokonaan, ovat rytiviidakot peittäneet rannat. Liki 2– 3 metrisen ruokomeren seasta eivät kahlaajat löydä enää pesäpaikkoja. Viime vuosikymmeninä vanhat laidunmaat ovat metsittyneet ja pusikoituneet. Muun muassa lapinsirri ja etelänsuosirri ovat kadonneet lähes kokonaan Pohjanlahden rantamilta. Kunnaraistenaukko, kuten muutkin lahdelmat ovat tärkeitä muuttolintujen levähdyspaikkoja. Alueella on hyvä havannoida pohjoiseen muuttavia lajeja ja huipussaan muutto on toukokuun puolivälissä kun arktisten lajien muutto käynnistyy. Parhaina päivinä voi nähdä muun muassa allien katkeamattomat, helminauhamaiset muuttoparvet. Muuttoparvista erkanee myös pohjoisen lintulajeja pesimään Kunnaraistenaukkoon, muun muassa lapasotkia, pilkkasiipiä ja jopa mustalintu todennäköisesti pesii joinakin vuosina alueella. Mustalintu on pohjoinen laji, mutta toisinaan sillä on ollut taipumusta jäädä eteläiseen Suomeen pesimään. Todennäköisesti karuimmat luodot ja saaret muistuttavat Lapin maisemia. Joten Kunnaraistenaukossa voi bongata hieman harvinaisempiakin lajeja pesimässä, levähtämässä tai ruokailemassa. Alueelle toivoisi rakennettavan enemmän lintutorneja muuton seurantaa varten. Kesäisen pesimälinnuston seuranta on rannoilta haastavaa, korkeat osmankäämi ja järviruokokasvustot peittävät tehokkaasti näkyvyyden.