Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Uudenkaupungin ainoasta korismestaruudesta 30 vuotta – Kovilla treeneillä luotiin pohja SM-kullalle

– Petteri, syötä pallo. Tämän enempää ei päävalmentaja Heikki Wala halunnut luottopelaajalleen sanoa. Eikä oikein pystynytkään. Kotiyleisön valtaisa meteli esti normaalin aikalisän pitämisen lähes täysin. Jatkoaikaa oli jäljellä enää 15 sekuntia ja Uudenkaupungin Urheilijat oli kovaa vauhtia etenemässä kohti seurahistoriansa ensimmäistä koripallo Suomen mestaruutta. Kotijoukkue pystyi huutomyrskyssä pitämään palloa ja lopullinen ratkaisu syntyi vapaaheitoilla. Takamiehet Gerald Lee ja Erkki Saaristo olivat kulkeneet pitkän tien yhdessä ja kuin amerikkalaisten sarjojen viimeisissä jaksoissa, duo sai sankarillisesti kunnian tehdä viimeiset korit ensimmäisessä ja ainoassa yhteisessä mestaruudessa. – Muistan vain sen, miten hänen silmänsä suurenivat ennen vapaaheittoja, Lee nauroi aisaparinsa reaktiota kaksi sekuntia ennen loppua. Pohitullin kapasiteetti oli 1200 henkilöä, mutta tätä rikottiin räikeästi sinä iltana. Viralliseksi yleisömääräksi merkattiin 2000, mutta Wala paljasti vasta nyt luvun olleen todellisuudessa 2400. – Vaihtopenkiltä pääkatsomo näytti kuin rinteeltä, jonka puut jatkuvat silmänkantamattomiin. Yleisö ei tullut katsomaan peliä, vaan voittamaan, Wala muotoili. Wala oli ollut koko 1980-luvun arkkitehtinä rakentamassa menestystä ja mies oli tehnyt seurassa kaikkea mahdollista. Nyt kaikki rahan keräämiset, popcornikoneiden kantamiset ja jenkkien huonekalujen hakemiset sun muut hommat kulminoituivat siihen hetkeen. Taululle jäivät lukemat 108–102 ja finaalisarja ratkesi voitoin 3–1. Wala oli houkuttelemassa Saaristoa Uuteenkaupunkiin HNMKY:stä vuonna 1982 ja kaksi vuotta myöhemmin Saaristo oli isossa roolissa, kun Lee päätti tehdä saman seurasiirron. Kun ympärille saatiin vielä sellaisia pelimiehiä kuin jutun alussa etunimellä mainittu Petteri Nieminen ja sarjan pelätyin kolmostykki Jari Raitanen , oli UU syystäkin arvostettu joukkue. Siihen aikaan joukkueessa sai olla vain yksi amerikkalaispeluri ja tätä hommaa hoiteli 35 pistettä ratkaisevassa finaalissa pussittanut Baskerville Holmes . Ulottuva ja peräänantamaton Holmes joutui myöhemmin elämässä sivuraiteille ja menehtyi vain vajaat kymmenen vuotta mestaruuden jälkeen. Mestarijoukkueessa pelasivat lisäksi Jani Hyytinen, Kimmo Heinonen, Heikki Mäkitalo, Jyrki Nurmi, Harri Lehtonen ja Sami Eerola . Mikä sitten teki tästä joukkueesta poikkeuksellisen? – Me olimme joukkue, joka ei ottanut mitään itsestäänselvyytenä. Tässä joukkueessa tehtiin valtavasti töitä ja se tehtiin yhdessä, Lee tiivisti. Wala korosti yhteisharjoittelun ja treenin laadun merkitystä. Tähän ei taida valitettavasti yksikään nykyjoukkue pystyä. Ammattilaisuus Korisliigassa on lisääntynyt, ammattimaisuus taas vähentynyt. – Meillä aloitettiin yhteistreenit jo toukokuun alussa. Jopa Baskerville Holmes halusi tulla niin aikaisin Suomeen harjoittelemaan. Me leireilimme Vierumäellä säännöllisesti ja pidimme huolta, että pelaajat ovat varmasti hyvässä fyysisessä kunnossa tosipelien alkaessa, Wala totesi. Saaristo allekirjoitti treenien laadun. Joskus treeneissä vedettiin jopa kovempaa kuin peleissä. – Kakkosviisikko halusi aina haastaa ykkösen, eikä kukaan sellaista halua hävitä. Sieltä luotiin vankka pohja peleihin, Saaristo muistutti. UU jäi historiaan, mutta korisperinteitä jatkanut Korihait pääsi vielä finaalitunnelmaan mukaan viisi vuotta mestaruuden jälkeen. Kouvot oli kuitenkin tässä vuoden 1995 finaalisarjassa parempi. Viimeksi Korihait on pelannut mitalipeleissä yhdeksän vuotta sitten, jolloin joukkue hävisi pronssiottelussa KTP:lle.