Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Korona kohentaa kouluarvostusta

Tällaisia tapauksia on aina ollut ja on varmasti myös nyt: lapsia ja nuoria, joille aamulähtö kouluun ei ole maistuvinta herkkua. Jotkut saattavat ajatella, että koulu on mälsä pakkolaitos, jossa pitää käydä nuoren iän vuoksi lusimassa. Voi olla, että monissa perheissä on muistissa tilanne, jossa ekaluokkalainen suuntaa kohti ensimmäistä koulupäivää intoa puhkuen uusi reppu selässään. Sitten muutaman vuoden jälkeen koulu onkin tylsää ja tyhmää. Kun lähes kaikissa ikävissäkin asioissa on myös hyviä puolia, niin todennäköisesti koronavirustilanne lisää lasten ja nuorten kouluarvostusta. Vaikka takana on vasta muutama etäopetusviikko, niin viestejä on tullut siitä, että kouluun on jo ikävä. Tähän ovat hiljattain viitanneet muun muassa Maskun Kurittulan alakoulun opettaja Mika Mäkipää Viikon henkilö -haastattelussa (V-SS 27.3.) ja Nousiaisten lukion opettajat (V-SS 7.4.). Toki iso osa haikeasta tunnelmasta johtuu siitä, että kaverikontaktit ovat saattaneet supistua minimiin. Kun harrastustoiminta on toistaiseksi kuolleessa tilassa eikä muutenkaan saisi isoissa porukoissa kokoontua, ystävien tapaaminen livenä on vähäistä. Tässä nykytekniikka auttaa, mutta tuskin rupattelu ruudun välityksellä korvaa sitä, että nuori ihminen voisi kimpassa hengailla ikätovereidensa kanssa. Silti uskaltaa varmaankin väittää, ettei kaverikaipuu ole ainoa syy siihen, miksi lapsilla ja nuorilla on nyt lämpöisiä ajatuksia opinahjoistaan. Vaikka koulunkäynti olisi vaikeasti nieltävää pakkopullaa, niin nyt joku saattaa havahtua siihen, ettei se laitos olekaan rakennettu vähäikäisten kiduttamiseen. Etäopetus tässä mahtilaajuudessa on uutta sekä oppilaille että opettajille. Varmasti on niin, että joissakin paikoissa etätyöskentely toimii paremmin kuin jossakin toisaalla. Onni onnettomuudessa on se, että nykyään on olemassa moninainen kirjo välineitä opetukseen ja myös muuhun kanssakäymiseen. Kun lasten ja nuorten jatkoa ajattelee, niin yksi koronakevät ei sitä laajamittaisesti turmele. Jälkiä voi silti jäädä monestakin syystä. Edelleen puhutaan 1990-luvun lama-ajan lapsista ja heidän ongelmistaan. Ehkä parin vuosikymmenen kuluttua tutkitaan korona-aikakauden lasten tilannetta. Koulu tekee kuitenkin nyt kaikkensa tulevaisuustoivojen hyväksi.