Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pärkänvuoren jylhissä maisemissa Lokalahdella

Tieltä päin katsoessa ei uskoisi, millaisia kallioita metsän siimeksestä löytyy. Metsä näyttää varsin tavalliselta varsinaissuomalaiselta havumetsältä, joka nousee äkkiseltään katsottuna vain vähän ympäristöään korkeammalle. Pärkänvuori sijaitsee vanhan Postitien varrella, ja jätämme auton metsätien reunaan heinikkoiselle niitylle aivan opastekyltin eteen. Olen jo etukäteen tutustunut kohteeseen Uudenkaupungin verkkosivuilla, mistä löytyy kattavat esittelyt alueen retkeily- ja luontokohteista karttalinkkeineen. Metsän laidasta löytyvää opastekarttaa tutkittuamme päätämme lähteä ensimmäisenä Morsiuskiveä etsimään. Kuten moniin muihinkin siirtolohkareisiin Morsiuskiveenkin liittyy tarina. Tämän tarinan mukaan lokalahtelainen nuori pari oli matkalla Vehmaalle kuulutuksia ottamaan ja he ajoivat hevoskärryillä Pärkänvuoren laitaa myötäilevällä tiellä, kun yhtäkkiä kallion reunalta lähti putoamaan suuri kivenlohkare. Kivi putosi nuoren parin päälle ja he saivat surmansa. Kiveä alettiin tämän myötä kutsua Morsiuskiveksi. Morsiuskiveltä lähtee selvästi tallattu polku metsään, ja ensimmäiset jyrkänteet näkyvätkin heti suoraan edessämme. Täältä löytyy myös toinen Pärkänvuoren luolista, Veskellar. Se on syntynyt kallion ja kivenlohkareen väliin, kun valtava lohkare on aikoinaan irronnut runkokalliosta. Luola on suuri, hyvinkin 10 metriä korkea, ja nimensä mukaisesti sen pohjalla kivien väleissä on vettä.     Luolan molemmin puolin kallionseinämät kohoavat kohtisuoraan ylös. Jatkamme seinämän reunaa pitkin polveilevaa polkua eteenpäin. Tallatusta maastosta näkee, että paikka on erittäin suosittu kohde, vaikka meidän lisäksi metsässä ei nyt näy muita ihmisiä. Polku johtaa hieman loivemmasta kohdasta ylös kallion päälle. Polut risteilevät kallion laella sinne tänne, mutta valikoimme niistä yhden, joka seurailee jyrkänteen reunaa. Se johtaakin meidät pian takaisin alas kallioiden välistä. Maastokartan mukaan Pärkänvuoren toinen luola Pimi kellar pitäisi löytyä nyt jostain lähettyviltä.     Paikallisen väen kerrotaan piilotelleen Pimi kellarissa venäläisten vainoa isonvihan aikaan 1700-luvun alussa. Luola onkin hyvin vaikuttava sekä kokonsa että sijaintinsa vuoksi. Myös tämä luola on muodostunut kivenlohkareiden irrottua runkokalliosta, mutta tässä kohtaa kiviä on todella runsaasti ja ne muodostavat hyvin suojaisan ja tilavan luolan. Pimi kellar koostuu valoisasta avopihasta ja pimeästä pääluolasta. Kuten pienet luolatutkijat nopeasti todistavat, pääluolasta pääsee myös lukuisiin sivukäytäviin, joista osa johtaa ulos asti.     Pärkänvuori nousee meidän retkikohteissamme suoraan kärkikahinoihin jylhillä kallioseinämillään ja Pimi kellarin myötä myös luolillaan. Koska molemmat luolat vaativat enemmän tai vähemmän kiipeilyä, tänne kannattaa varustautua hyvillä ja tukevilla kengillä. Tässä kohteessa kiipeäminen on kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoista!