Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mynämäen Pitkäsmäki ja Kallavuori – peikkoluolia etsimässä

Tällä kertaa retkemme suuntautuu Mynämäen ja Nousiaisten rajamaille Kallavuoren ja Pitkäsmäen maisemiin. Näille mäille pääsee kätevästi vaikka samalla reissulla, sillä ne sijaitsevat vierekkäin Kaitaraistentien molemmin puolin. Otamme ensin suunnan kohti Pitkäsmäen luolia, jotka sijaitsevat mäen luoteisrinteellä. Pitkäsmäen luolien suuntaan kulkeva polku löytyy ainakin digitaalisista maastokartoista, joten oikea reitti on helppo löytää, kun seuraa aina polun oikealle taittuvaa haaraa. Polun kaventuessa tulevat näkyviin myös Pitkäsmäen jylhät kalliot. Malttamattomina rämmimme suoraan kohti niitä, mutta myöhemmin huomaan myös aiemmin seuraamamme polun johtavan luolien luo. Luolat sijaitsevat hieman yllättäen vähän korkeammalla rinteessä, joten niiden löytäminen vaatii jyrkähkössä maastossa kulkemista. Luolissa riittää ihmeteltävää erityisesti lapsille, jotka ryömivät innoissaan jokaiseen onkaloon. Isoimpiin luoliin mahtuu sisään myös aikuinen. Yhdessä laavumaisessa lippaluolassa näkyy nuotionjäänteitä ja sinne mahtuisikin useampi ihminen istuskelemaan mukavasti. Suurimman vaikutuksen meihin tekee kuitenkin muutaman metrin päästä löytyvä rakoluola. Se on enimmilläänkin vain noin metrin leveä, mutta ulottuu syvälle kallioiden väliin. Luolan pohjalla seisoo vettä, joten sinne on parasta mennä vain vedenpitävissä jalkineissa.   Luolia seuraillessa tulee puolihuomaamatta kiivettyä kallion laelle, missä kulkee myös monipuolinen maastopyöräilyreitti. Aluetta voi siis tutkia myös maastopyöräillen, ja pyöräilijöitä näkyykin metsässä jonkin verran. Jos siis suunnitelmana on kävellä maastopyöräreitillä, kannattaa ympäristöä tarkkailla herkällä silmällä ja korvalla ja väistää ajoissa pyöräilijöitä. Pitkäsmäen laelta löytyy myös useita hiidenkirnuja, jotka kannattaa käydä katsomassa samalla matkalla. Kuulemamme mukaan mäeltä pitäisi löytyä myös kivinen pöytä ja tuolit, jollaisia näillä main on useammassakin paikassa, mutta meidän reitillemme ne eivät osu. Pitkäsmäesta jatkamme suoraan tien toisella puolen sijaitsevalle Kallavuorelle. Emme seuraa Kallavuorella polkua kuin jonkin matkaa vaan lähdemme heti vähän korkeammalle päästyämme samoilemaan metsään. Kallavuorelle tunnusomaista ovat sen rotkot ja jyrkänteet. Polulta poikenneen onkin paras katsella tarkkaan ympärilleen, sillä rotko saattaa tulla eteen melko yllättäen. Alueen monia polkuja seurailemalla Kallavuoren korkein kohta löytyy kuitenkin melko helposti. Sieltä avautuvatkin lähellä sijaitsevaa Nousiaisten Kokkovuorta komeammat avoimet näkymät länteen ja luoteeseen.     Myös Kallavuorelta löytyy kallioiden väliin kiilautuneista lohkareista muodostunut luola. Luola sijaitsee melko kaltevassa kohdassa, joten sitä tutkiessa kannattaa olla varovainen. Kallavuoren maasto on muutenkin haastavampi kuin Pitkäsmäki, mutta näkymät sieltä ovat eittämättä hienot. Näille seuduille on helppo kuvitella muinaista asutusta ja Kallavuorelta onkin löydetty osittain hajotettu pronssikautinen hautaröykkiö, joka tosin on nykyään sammalten peittämä.   Ajo-ohjeet: Valtatie 8:n suunnasta: Käännytään Nousiaisten Kaitaraisten liittymästä Mynämäentielle ja ajetaan sitä noin 3,7 km. Metsätien reunaan pienen sepelinottopaikan kohdalla voi jättää auton. Mynämäen suunnasta: Ajetaan Vanhaa Turuntietä noin 2,8 km Nousiaisiin päin. Polku Kallavuorelle lähtee 200 m päästä ison ja lähellä Nousiaisten rajaa sijaitsevan hiekanottopaikan kohdalta tien vastakkaiselta puolelta.