Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kalastaja ei ole häirikkö vaan terveellisen ruuan tuottaja

Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kalatalouspäällikön virasta huhtikuun alussa eläkkeelle jäänyt Kari Ranta-aho näkee hienona piirteenä vuosien varrelta sen, että ihmisillä on huoli omista vesistöistään, ja niiden kuntouttamiseksi ja hoitamiseksi halutaan tehdä töitä. – Kalatalouspalveluiden linjaus on, että myös pienempien vesistöjen, kuten Mynä- ja Laajoen, vesiekosysteemejä halutaan parantaa. Mynämäessä huolena on oltu esimerkiksi jokien rapukannan elvyttäminen, joka ei onnistunut halutulla tavalla. Kotimaisen jokiravun siirtoistutukset kokivat loppumetreillä vastoinkäymisiä rapuruton takia, ja nyt myös täplärapukannan kehittäminen on poissuljettu asia. Muutama vuosi sitten tuli voimaan laki, jonka mukaan tätä vieraslajia ei saa siirtoistuttaa mihinkään, ei edes olemassaoleviin täplärapuvesiin. – Se olisi ollut kestävä ratkaisu, Ranta-aho harmittelee. Jokien kunnostaminen vaelluskaloille sopivaksi on myös teettänyt työtä. – Menossa on koko maan kattava ohjelma. Mynä- ja Laajoessakin on tehty pieniä töitä ja tullaan jatkossakin tekemään, että vaelluskalatkin voisivat siellä menestyä siinä mittakaavassa minkä joki mahdollistaa.   Mielenkiintoinen kohde Ranta-aholle on ollut myös Uusikaupunki. – Se on niitä harvoja kaupunkeja, joka on linjannut strategiaan, että kalatalouteen voi ja saa panostaa. Se on ollut fiksua politiikkaa kaupungin johdolta. Ja nythän on jälkikäteen voitu osoittaa, että kalastus hoitaa merta ja poistaa sieltä muiden tuottamaa ravinnetta. Kiitosta hän antaa myös Kustaville ja Taivassalolle kalastuselinkeinoa tukevista toimista.   Lohdutonta Kari Ranta-ahon mielestä sen sijaan on ollut se, ettei luonnonvarapolitiikassa ole pystytty ratkaisemaan hylje- ja merimetso-ongelmaa, josta on tullut erityisesti rannikkokalastuksen huolenaihe. – Mynälahdella oli aikanaan vahva silakkarysäkulttuuri. Vuositasolla käytössä oli jopa 800 rysää, nyt vain 200. Mittakaavan pienentymisestä huolimatta se on edelleen hieno kulttuurillinen piirre ja merkittävä elinkeino. Kalastuksen rakenteen muutoksessa ovat merkittävään rooliin tulleet myös kuha ja ahven, ja nousussa ovat vajaahyödynnetyt kalat särki, lahna ja kuore. – Vakkasuomalainen kalastuselinkeino ei ole pysynyt paikallaan vaan siellä on myös pohdittu uusia toimintatapoja ja myös investoitu rahallisesti. On ollut ilahduttavaa nähdä, miten Suomessa on särkikalojen käyttö noussut ja niitä jalostetaan vahvasti uudenlaisiksi elintarvikkeiksi.   Vähäarvoisen kalan hyödyntämiseen liittyy myös ristiriitoja. – Ensin sitä kalastusta halutaan, mutta sitten tullaan törmäyskurssille luonnonsuojelupolitiikan ja ylipäätään vesienkäyttöpolitiikan kanssa. Viime keväänä tämä näkyi Mynälahdella. – Kuorehan tulee heti jäidenlähdön jälkeen jokivesiin kudulle, ja nyt vanhat silakankalastajat ja rysäkalastajat ovat oppineet, että siitäkin saa elantoa. Kalastuslainsäädäntö edellyttää poikkeuslupia kolmen kilometrin säteellä jokisuusta, ja me olemme siihen lähteneet mukaan, koska ei se keneltäkään pois ole. Luonnonsuojeluyhdistykset ja osa vapaa-ajankalastajistakin kuitenkin katsovat, ettei rysälupia tulisi myöntää, koska linnut häiriintyvät. – Tämä on ihmetyttänyt kaupallisia kalastajia, että kuinka siitä voi olla haittaa, kun aiemmin on satoja vuosia kalastettu suuremmillakin rysämäärillä. Kyllä merilinnusto on aina osannut elää rinnan kalastajien kanssa ja ottanut innolla vastaan rysät, joissa saavat vapaasti käydä syömässä. Ranta-aho arvelee ristiriidan tulevan esiin tänäkin keväänä, kun poikkeuslupia taas myönnetään. Vapaa-ajankalastajat ovat järjestötasolla kiinnittäneet huomiota myös vaikutuksiin vaelluskalakantoihin. Ranta-ahon mukaan valvonnankin kautta saatu kokemusperäinen tieto on, että rysäkalastajat palauttavat kyllä pyydyksiin tulevat vaelluskalat takaisin mereen. – Ilmiö on minusta erikoinen ja kuvastaa meidän ajattelua luontoon ja luonnonsuojeluun. Luonnosta elävä ihminen eli kalastaja katsoo asioita eri tavalla kuin se, joka saa elämyksiä luonnosta. Ranta-aho toteaa aina asettuneensa kaupallisten kalastajien puolelle eikä osaa nähdä heitä häiriköinä. – Tämä pieni porukka tuottaa meille terveellistä ruokaa, ja heillä on sitä kautta iso yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen merkitys. Jos rannikkokalastus ajetaan alas, niin sitten täytyy myös pohtia, mitä siitä seuraa.   Ranta-ahon seuraajana jatkaa Uudestakaupungista kotoisin oleva Okku Kalliokoski. – Hän tuli keväällä 2016 meille lakimieheksi. Hän on pätevä ja kalatalouden eteen vahvasti työtä tekevä eli ei ole huolta siitä etteikö kalatalousyksikön kautta edelleen tehtäisi Vakka-Suomen eteen töitä. Ranta-aho aikoo seurata kalatalousasioita eläkkeeltäkin käsin, mutta nyt on kohdillaan myös mahdollisuus omaan elämään: – Luovutaan öljylämmityksestä ja siirrytään maalämpöön ja sitten on tulevina kuukausina vähän edessä ikkuna- ja ulkokuoriremonttia. Kuudes lapsenlapsikin on tulossa.