Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Toimeen tarttuva maajussi

Vakan huhtikuun vieraileva päätoimittaja Arttu Anttila toi kotikuntansa Mynämäen laajempaan tietoisuuteen osallistuessaan viime vuonna Maajussille morsian -ohjelmaan. 27-vuotias Arttu on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt tehdä monenlaista, muun muassa ajanut 10 vuotta työkseen metsäkonetta. – Aloitin työt naapurin firmassa 15-vuotiaana heti kun mopokortin sain. Ammattikoulussa opiskelin metsäalaa, ja luulin tekeväni tätä koko loppuelämän, mutta sitten aukesi metsäasiantuntijan paikka Metsägroupilla. Arttu haki paikkaa, ja on nyt vuoden verran tehnyt päivätyönään Mynämäen ja Vehmaan alueella puunostoa ja metsänhoitopalvelujen myyntiä. Hän haluaakin rohkaista nuoria uskomaan itseensä siinä, mitä haluavat tehdä, ja yrittämään. – Nykynuorissa on valtava potentiaali. Kaikilla on jokin suuri haave tai intohimo, mutta ei välttämättä uskallusta lähteä toteuttamaan itseään. Olen huomannut, että kaikki on mahdollista, jos vain uskoo asiaansa. Esimerkiksi Maajussi-ohjelmaan lähtemistä Arttu mietti siltä kannalta, että onko hänellä siinä jotakin menetettävää, että kyllä se vaan kannattaa. – Ja sitten kun olin siinä, se oli niin järkyttävän positiivinen kokemus, että minulle ei ole mitään huonoa siitä tullut. Samoin työpaikan hakemisesta moni sanoi, että ”kun et ole käynyt paljon kouluja, kannattaako sun hakea?”. – Ajattelin, että uskon itseeni ja haluan sinne mennä. Jos monta muuta olisin kuunnellut, niin olisi mennyt hyvä työpaikka ohi. Arttu huomauttaa arvostavansa opiskeluakin, mutta näkee ettei pelkkä koulutus aina takaa loistavaa tulevaisuutta. – Itsekin olisin periaatteessa halunnut opiskella enemmän, mutta olen ollut aina niin toimeen tarttuva, etten ole pysynyt paikallani ja aina mieluummin tehnyt töitä.   Arttu uskoo, että asiat lähtevät pitkälti jo kotoa. – Jos vanhemmat eivät kannusta, sitten ei ehkä ole uskallusta yrittääkään mitään. Asenne työtä kohtaan pitää tietysti olla nuorellakin kunnossa. Arttu muistaa, miten konkreettisesti oppi jo lapsena joulukuusia myydessään, että ansio tulee tehdystä työstä. – Kun sain rahan käteen, olin onnellinen siitä, mitä olen saanut aikaan. Yrittäjyys on Artulle tullut tutuksi myös seppänä työskentelevän isänsä Marko Anttilan kautta, mutta sisäsyntyistä innokkuuttakin on: – Muistan miten joskus pikkupoikana olin oikein harmissani, kun mietin että miksei minulla ole jotakin vastuualuetta, josta voisin huolehtia. Jälkikäteen olen sitä naureskellut, että nyt sitä on, kun on kotitila ja yritys ja päivätyö, ja taskussa pirisee kaksi puhelinta. Isän kanssa Arttu perusti armeijan jälkeen polttopuita myyvän Puutila Oy:n ja kotitila Mynämäen Kivikylässä siirtyi Artun hoitoon sukupolvenvaihdoksella kaksi vuotta sitten. – Kyllä vapaa-ajallekin otan aikaa. Olen oppinut tuntemaan rajani jaksamisessa, ja ystävien kanssa lomailu ja ajanvietto on henkireikä, josta täytyy pitää kiinni. Harrastukset löytyvät kotipiiristä. – Lenkillä olen tykännyt käydä ja kun kevät tulee, odotan että pääsen moottoripyöräilemään. Olen ihan kesäihminen, talvi on jollakin tapaa vain selviämistä. Keväällä tulee ihan erilaista virtaa, innostuu ja saa projekteja eteenpäin. Parhaillaan hän rakentaa ja maalailee autokorjaamoa, ja yritykselle on ajatuksena ryhtyä rakentamaan tuotantohallia.   Televisiossa esiteltiin juuri seuraavan Maajussille morsian -ohjelman maajussit. – Oli kyllä mahdottoman hienoa nähdä miten tuollaista ohjelmaa tehdään, ja maajussi-Juhosta tuli hyvä ystävä. Ihmisten suhtautumista ohjelmaan kuvaa hyvin se, että Artulta on kysytty sekä sitä, että mitä hänelle maksettiin, kuin myös sitä, että mitä hän joutui maksamaan ohjelmaan päästäkseen. – Meidän eteen tehtiin kyllä paljon, että kaikki toimi esimerkiksi farmiviikolla. Kokemus oli hieno, ei vastaavaa varmasti mistään muualta saa. Paljon hän oppi myös itsestään. – Eihän se ole suomalaiselle normaalia, että täytyy omia tunteita ja ajatuksia tuoda julki ja puhua. Se on totta mitä kuvaajat ja tuottajat sanoivat, että yleensä tuollaisen rupeaman jälkeen moni on ihmeissään, että kenelle hän nyt puhuu kaikki ajatuksensa. Arttu tietää monen miettivän, että löytyikö ohjelmasta nyt sitten ketään. – Ohjelma toi elämääni niin paljon uusia ihmisiä ja asioita ettei uskokaan. Että ehkä ne seurannaisvaikutukset olivat minulle suurempia kuin ohjelman tuomat rakkauselämän tuulet. Arttu pohtii, että melko epätodennäköistä on pelkän kirjeen perusteella kumppania löytää, koska kemian toimimisen näkee vasta käytännössä. Saamiaan kirjeitä Arttu ei ohjelman jälkeen lähtenyt uudestaan selaamaan. Nykytilanteensa hän kiteyttää näin: – Yksin tässä vielä asun mutta en ole yksinäinen. Vaikka julkisuuskokemus oli Artulle positiivinen, hän näki sen kovankin puolen. – Yhteydenottojen määrä ohjelman jälkeen oli hurja, niin hyvässä kuin pahassa. Ei käy julkimoita kateeksi.