Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ollaan kuulolla

Opiskeluaikana tunsin tekulaisen kaverin, joka mielellään systematisoi kaikki elämän ilmiöt. Hän oli tosi hyvä siinä! Kun hän tiesi, että opiskelin teologiaa, hän mielellään haastoi minua myös uskonasioiden älylliseen pohdintaa. Ja totta kai se sopi minulle, älyllinen dogmien rakentelu, kunnes väsyin siihen. Elämä opetti sitten pikkuhiljaa, että luiden päällä täytyy olla lihaakin – kött på ben, niin kuin Akademissa sanottiin. Korona-aikaa kun eletään, on ollut pakko hyväksyä hyvin yksioikoinen viestittely ylhäältä alas. Tekulainen ystäväni kuvaisi tätä liikennettä ehkä näin: lainsäätäjät – virkamiehistö – hallintoalamaiset. Me tavalliset tallaajat olemme siis tämän ”hallinnointiketjun” häntäpäässä ja meidän tehtävämme on olla kuulolla ja totella. En periaatteessa kritisoi tätä mallia, koska elämme poikkeusaikaa koko maailmassa. Poikkeuslait turvaavat tehokkaan ja nopean tavan reagoida uhkaaviin tilanteisiin. Kuinka tärkeää on välittää viranomaistiedotteet. Tälle vastapainoksi on kuitenkin yhtä tärkeää kertoa arki-ihmisten tarinat komentoketjun toisessa päässä. Jos näin ei tehdä, julkiseksi hyväksytty elämä voi pian muistuttaa kalaa, josta on vain ruodot jäljellä. Tukiranka on tarpeellinen ja sitä ei saa vahingoittaa mutta ne päällä olevat lihat tekevät kuitenkin elämästä elämisen arvoisen. Ei anneta koronan nakertaa elämän lihoja: yhteyttä, rohkeutta, elämäniloa ja toivoa paremmasta. Ollaan toki kuulolla eduskuntaan päinä mutta ollaan myös kuulolla perheen sisällä, ystäviin ja sukulaisiin. Kuulolla olo on myös seurakunnan oikea asenne – sekä meidän, jotka teemme työtä seurakunnassa mutta myös sinun, joka olet ehkä aktiivisesti mukana tai sinun, joka pidät turvallista etäisyyttä tai sinun, jolla saattaa olla paljon hampaankolossa kirkkoa vastaan. Ja täytyyhän tähän tietysti lisätä myös sinut, joka rehellisesti sanottuna et jaa kristillistä elämänkatsomusta. Kannattaa olla kuulolla tapahtumista, koska kuulolla olo on asioiden ja ihmisten huomaamista. Se on merkki yhteydenkaipuusta vastakohtana välinpitämättömyydelle. Seurakunta ei voi olla välinpitämätön niille muutoksille, joita juuri nyt eletään läpi. Kun autamme konkreettisesti, emme kysy vakaumusta. Kun olemme kuulolla, emme käsittele ihmistä hallintoalamaisena – vaikka niin kirkko on joskus tehnytkin, koska se on ollut joskus näkyvän vallan linnake. Koneistohan meillä edelleenkin on tietty, koska kyse on suuresta määrästä ihmisiä – sekä jäseniä että työntekijöitä. Mutta kriisiaikoina meitä seurakunnassakin riisutaan ihmisinä ja yhteisönä. Meiltä riisutaan pois tärkeitä arkipäivän turvatekijöitä, sitä elämän lihaa, niin että pelkäämme ruodon kohta pilkottavan. Kun meitä riisutaan erikseen ja yhdessä, ollaan jo elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Silloin toivon, että Kristuksen yliajallinen viesti kotiin odottavasta Isästä puhuttelee ja että myös seurakunnan epäitsekäs apu tulee tarpeeseen. Kun hätä on suuri, kuulokin asettuu aivan uudelle taajuudelle. Huomaamme eri asioita kuin hyvinä aikoina. Silloin olemme siinä tilanteessa, jonka toissa sunnuntain kirkollinen idoli, Jeesuksen äiti Maria, puki sanoiksi: ”Hän (Jumala) on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.” Köyhyys ja tarvitsevuus ovat Jumalan edessä ainut oikea asenne, joka ihmisellä voi olla. Maailma kaikesta pahasta huolimatta on Jumalan reviiriä. Me olemme hänen renkejään. Siksi kannattaa olla kuulolla, miten omistaja tahtoo asioita hoidettavan; pienet, heikot ja köyhät ovat lähinnä Hänen sydäntään. Jouko Henttinen Maskun kirkkoherra