Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Metsien käsittelyllä vaikutus ilmastoon

Metsiä oikein käsittelemällä voidaan parantaa niiden toimintaa hiilinieluina, mutta hokkuspokkus-ratkaisuja ei ole olemassa vaan toimenpiteiden vaikutukset tulevat viiveellä, muistuttaa Suomen metsäkeskuksessa Metsäbiotalous kasvuun-hankkeen projektipäällikkönä toimiva Lasse Rantala . Rantala puhui ilmastokestävästä metsätaloudesta Mynämäessä maaliskuun alkupuolella pidetyssä tilaisuudessa. – Kun lisätään puuston kasvua ja puuston määrää ja vähennetään metsätuhoja, ollaan jo pitkällä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, Rantala toteaa. Hän toi esille Science-lehden kansainvälisen tutkimuksen, jonka mukaan haasteet eivät ole mahdottomia, vaan pienellä metsän pinta-alan lisäämisellä pystytään pysäyttämään ilmaston lämpeneminen. Tutkimuksen mukaan peltoja ei tarvitse ryhtyä metsittämään, vaan kohteita löytyy riittävästi nykyisistä metsistä ja niiden liepeiltä. Puolet potentiaalisesta alasta löytyy suurista maista kuten Venäjältä ja USA:sta, mutta Suomella olisi Rantalan mukaan potentiaalia olla esimerkkinä maailmalle.   Metsämaasta puhuttaessa eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavat ojitettujen soiden turve. Hiilinieluja taas ovat kivennäismaiden maaperä sekä kivennäismaiden ja ojitettujen soiden puusto. Metsien kasvua nopeuttavia keinoja ovat jalostetun viljelymateriaalin käyttö, metsänviljely, oikeanlaisen puulajin valinta sekä maanmuokkaus, kunnostusojitus ja lannoittaminen. – Metsänuudistustoimenpiteet ovat aina ensin jonkin aikaa päästönlähteitä, mutta kokonaisuuden kannalta ne ovat hyviä, jotta metsä saadaan nopeasti hyvään kasvukuntoon. Oikein hoidettuna taimikko muuttuu päästölähteestä hiilinieluksi jo 12 vuodessa, Rantala toteaa. Toimenpiteissä tärkeää on ajoitus, jotta hiilensidonta pääsee mahdollisimman nopeasti alkamaan. Esimerkiksi uudistamistyöt tulisi tehdä heti hakkuiden jälkeen, ja taimikonhoito tulee tehdä ajallaan, jotta saadaan estettyä taimien kuoleminen muun kasvillisuuden joukkoon, ja taimi hyvään kasvuun. Lannoitusta taas Rantala ei suosittele tehtäväksi heti harvennuksen jälkeen, koska se kasvattaa lehvästöä ja tekee puut alttiimmaksi kaatumiselle myrskyssä. Lannoitus kannattaa siksi tehdä vasta parin vuoden päästä harvennuksesta. Maanmuokkausmenetelmistä äestys paljastaa maan pintaa 30 prosenttia, laikutus 10–15, ojitusmätästys 20, laikkumätästys 15 ja kääntömätästys vain 5–10. – Muokkausmenetelmät ovat kehittyneet, ja nykyisin maanpintaa pyritään paljastamaan mahdollisimman vähän, aina kyseiseen maapohjaan sopivalla tavalla.   Lannoitus on nopein tapa mahdollistaa kasvu. Rantala muistuttaa, että joissakin tapauksissa se voi jopa vähentää kunnostusojituksen tarvetta, kun puuston ja juuriston määrä lannoituksen ansiosta lisääntyy. Kunnostusojitus on yksi päästöjen lähde, mutta silläkin on omat selkeät perusteensa turvata puuston kasvu, jos puusto on tukehtumassa veteen. – Turvemailla on hyvin tärkeää, että pohjaveden korkeus pysyy 30–40 sentissä turpeen pinnasta. Jos se nousee, suosta vapautuu metaania, ja jos taas laskee, vapautuu hiilidioksidia. Soiden ennallistaminen on nähty yhdeksi keinoksi, mutta nopeita ilmastohyötyjä sillä ei saavuteta. Päinvastoin ongelmana on Rantalan mukaan se, että kasvihuonekaasujen määrä lisääntyy ensin vähintään vuosikymmenien ajaksi ja myös runsaasti ravinteita lähtee liikkeelle. Pitkän ajan kuluessa ilmastohyötyjäkin toki tulee suon viljavuudesta riippuen. – Varsinkin karut suot pitäisi jättää uudistumaan pikkuhiljaa luontaisesti, Rantala neuvoo.   Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on yksi vaihtoehto ilmastonmuutoksen hillintään muttei Rantalan mukaan ainoa ratkaisu. Turvemailla on saatu hyviä tuloksia, mutta kivennäismailla se heikentää puuston kasvua 15–25 prosenttia, jolloin myös hiilen sidonta on suhteessa vähäisempää. – Puuttomien alueiden kuten peltojen, peltoheittojen, maanottopaikkojen ja hylättyjen johtolinjojen metsityksen voisi kuvitella olevan erinomainen keino, mutta kannattaa muistaa että sekin aluksi maanmuokkaamisen takia lisää päästöjä. Kivennäismailla peltojen metsitys on onnistunut hyvin, turvemailta on toisenlaisia kokemuksia. – Turvemailla kannattaisi kokeilla luontaisesti tuhkalannoituksella. Siihen tulee heti tiheää hieskoivikkoa ja parin vuoden päästä alle mattona kuusta. Myöhemmin voi koivun ottaa pois ja kasvattaa kuusta.   Usein ajatellaan suojelun olevan paras ratkaisu, mutta Rantala muistuttaa siinä hankaluudeksi sen, ettei tilannetta metsässä voi pysäyttää: – Suojelu on jossain kohtaa hyvä, mutta ei kokonaisuutena kestävä ratkaisu. Nyt 80-vuotias metsä ei enää 20 vuoden päästä ole se hyväkasvuinen 80-vuotias metsä, vaan satavuotias, ja varsinkin ikääntyneessä kuusikossa alkaa tulla tuhoriskejä.