Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Maanviljelijän työ ja kuluttajan ruokaturva

Maatalouspolitiikan rahoituksen puolustaminen on koko ajan hankalampaa. Maatalouspolitiikkaan käytettävissä olevat budjettivarat ohjaavat tulevien politiikkauudistusten valmistelua sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa. Nyt nämä parjatut tuet kuitenkin vakauttavat ruoan hintaa. Jos, kuten joskus kuulee vaadittavan, maataloustuet poistettaisiin ja ruoka tehtäisiin markkinaehtoisesti, olisi Covid19-tilanteessa ruoan hinta heti pilvissä. Siis täysin päinvastoin kuin pörssikurssit. Tässä maailmanlaajuisessa valmiuslaki-tilanteessa voimme huomata, että eri puolilla maailmaa olevat maataloustuet, kuten EU:n maataloustuki tai Yhdysvaltojen Farm Bill, ovat ruokajärjestelmää vakauttava tekijä. Harva kuluttaja edes aavistaa, että tällä hetkellä viljelijän viljakilosta saama hinta on alle 20 senttiä kilo, kun hakee kaupasta esimerkiksi leipää. Viljelijän osuus leivän hinnasta on siis häviävän pieni. Viljelijä onkin viimeiset 25 vuotta yhteisillä päätöksillä laitettu rakentamaan toimeentulonsa sekä myyntituottoihin että maataloustukeen eli EU:n CAP -järjestelmän varaan: EU:n budjetin tärkein osa on edelleen sen eurooppalaisen maatalouden toiminnan turvaavat varat. Maataloustuet ovat toisen maailmansodan perintöä. Esimerkiksi Hollannissa oli vuosina 1944–45 järkyttävä nälänhätä ja erityisesti kaupungeissa. Ruoaksi kelpaisivat jopa kukkasipulit – jos niitä oli saatavilla. Sodanjälkeisen Euroopan jälleenrakennus olikin pari vuosikymmentä ruokaturvan rakentamista ja ruoan markkinahinnan säätelyä. Näin syntyi EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, joka edelleen on voimassa. Nyt voimme Covid19-kriisin aikana todeta, että tuo järjestelmä toimii todella hyvin: Ruokaa on kauppojemme hyllyillä runsaasti. Ja hamstraukseen ei ole syytä, tähän kriisiin ruokaketjumme pystyy vastaamaan. Onkin paikallaan todeta, että maanviljelijä tarvitsee kuluttajaa ja kuluttaja maanviljelijää, ja että maatalouden kannattavuus on viimekädessä ruokaa kuluttavan etu. Siksi maatalouspolitiikan ratkaisut Suomen ja EU:n budjetin osalta eivät ole kaukaista edunvalvontapolitiikkaa, vaan sen varmistamista, että meillä on kohtuuhintaista ruokaa aina saatavilla. Yhdessä kevään kylvöjä ja ruoan kasvuunlaittamista odottaen: Tästäkin selvitään! Pekka Myllymäki Maanviljelijä Mynämäki