Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Oppia ja ongelmia

Eräs yleisökirjoitus sai minut pohtimaan tätä hieman syvemmin. Siis mitä tätä. No nykypäivän opetusta, sen tulevaisuuden suuntaa, oppimisympäristöä jne. Jos jo pelkästään omasta vinkkelistä katsoo, hieman alle viisikymppisen silmin niin on kaikki muuttunut. Luokissa on sohvia ja säkkituoleja, joissa oppilaat voivat istua opiskellessaan. Opiskelu on muuttunut, etenkin tietotekniikan myötä, kun käyttöön on tullut tabletteja ja luokissa on liitutaulujen tilalla isot näytöt. Entäpä luokkakoot nykyään? Säästöjen pakottamina kasvussa. Tämä on haitallista niin opettajille kuin lapsillekin. Tehokas opetus jää taka-alalle, opettajat rasittuvat, lapset eivät saa riittävää henkilökohtaista opetusta ja eriarvoisuus lisääntyy, melu lisääntyy. Mietin omia kouluvuosiani peruskoulussa. Ala-aste oli pieni koulu, meitä oli kuusi samalla luokalla. Yläasteella meitä oli luokassa melkein kaksikymmentä. Siinä huomasi eron omassa opiskeluinnossa. Ala-asteella oli kaveri, jota vastaan kilpailla, yläasteella ei ollut samanlaista, johon kohdistaa kilpailuviettiä. Tämä tarkoitti sitä, että arvosanat laskivat huomattavasti. Iän myötä on oppinut kilpailemaan itseään vastaan, haastamaan itsensä tekemään jotain erilaista, olemaan ennakkoluulottomampi. Uutta kohti ajatuksellä että ”kerran se kirpaisee”. Palataan takaisin siihen yleisökirjoitukseen. Siinä kerrottiin lapsien mielenterveysongelmista. ADHD- JA ADD- häiriöiden ym. ongelmien lisääntymisestä. Kaivelin itse hieman tietoa, Suomessa oli 2018 arviolta yli 90  000 alle 13-vuotiasta, joilla oli jonkinasteisia mielenterveydellisiä ongelmia. Osin tietysti tämä selittyy sillä, että osataan diagnosoida paremmin mutta esimerkiksi nykypäivän kiireinen rytmi, tietotekniikka siis pelaaminen ja sosiaalinen media, rasittavat enemmän lapsia kuin meitä aikuisia. Olen itsestänikin huomannut, että olen kärsimättömämpi kuin ennen. Kiire, stressi ja sen myötä uniongelmat, eivät taatusti auta meitä jaksamaan, vaan seuraukset voivat olla hyvinkin vakavia. Lapsien kohdalla univaje on monin kerroin pahempi. Se vaikuttaa kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Tähän soppaan, kun lisätään tulevaisuuden avoimet opetustilat, edessämme on niin sakea puuro, että kestää vuosia palauttaa erinomaiseksi kehuttu suomalainen opetuksen ja oppimisen taso. Rakkaassa naapurissamme Ruotsissa, kun on jo kokeiltu tuota opetustilamallia ja nyt ollaan palaamassa takaisin luokkahuoneisiin niin pitääkö meidän tehdä ne samat virheet? Siis miksi me emme usko toisten kokeiluja vaan on itse lyötävä pää siihen samaan seinään. Tulee Kari Tapion Olen suomalainen -kappale mieleen. Siinähän sanotaan: ”käymme mutkan jälkeen mutkaan nähdäksemme, ettei kannattanutkaan”. Tyypillinen suomalainen jääräpää, ei usko ennen kuin kokee. Olen nähnyt läheltä, siis tytärpuolen ongelmia seuranneena, yrittänyt ymmärtää oppimis- ja keskittymisvaikeuksia. Läksyjen luku, syöminen sekä leikkiminen ovat usein sellaista rumbaa ja taistelua, itkua, kiukkua ym., että on lapsen, äidin ja välillä minunkin hermoni riekaleina. Olemme huomanneet kaiken, siis pienenkin häiriötekijän vievän lapsen huomion siitä tärkeämmästä, sillä hetkellä työn alla olevasta tehtävästä. Monenlaisia keinoja on kokeiltu ja jokseenkin yhtä huonoin tuloksin. Kun vielä lisätään tämä korona-virus uutisointeineen lasten muihin ongelmiin. Kuinka moni osaa kuvitella lapsen silmin tuon pelon omasta tai vanhempien sairastumisesta virukseen. Lapsi kun ei osaa samalla tavalla ajatella eikä ymmärrä kuin aikuinen tällaisia tilanteita ja lapsen mielikuvituskin on vilkkaampi. Eihän me aikuisetkaan aina osata harkita asioita monitahoisesti ja järkevästi. Niin, nythän sen järjettömyyden näkee kaupoissa tyhjinä hyllyinä jokainen. Ari Merinen Taivassalon valtuuston puheenjohtaja (kesk.)