Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tulevaisuus voi yllättää

Uudenkaupungin demotilan tiloja testattiin tosissaan tiistai-iltana. Harvoin mikään tilaisuus on houkutellut yhtä paljon väkeä paikalle kuin futuristi, tietokirjailija, säveltäjä, yrittäjä Perttu Pölönen. Kuulijakunta ei vaivautunut paikalle turhaan, sillä Pölönen pöllytti asenteita oikein kunnolla. Yleisö oli hyvin keski-ikäistä. Niinpä Pölönen osoittikin sanansa vanhemmille ja isovanhemmille, vaikka oli joukossa sentään muutama nuori. Hänen viestinsä oli sama kuin Pikku G:n biisissä: Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. Pölönen nimittäin varoitteli, että jos vanhemmat ohjailevat vahvasti lastensa koulutus- ja uravalintaa, he saattavat kasvattaa lapsistaan menneisyyden menestyjiä. Vanhemmat eivät välttämättä osaa hahmottaa, mistä heidän lastensa elanto tulevaisuudessa irtoaa. Pölösen mielestä kaikille tutkinnoille pitäisi laittaa Parasta ennen -päiväys. Ne vanhenevat niin nopeasti. Varmaa tulevaisuudessa on vain epävarmuus, johon pitää tottua. Tekoäly, robotiikka, nanoteknologia ja 3D-tulostus ovat jo muuttamassa maailmaa ja sitä seuraa seuraava murros, jota Pölönen kutsui inhimilliseksi vallankumoukseksi. Robotit hoitavat tarkkuutta ja voimaa vaativat työt ja tekoäly tietotyöt, jotka perustuvat logiikkaan, lukuihin ja arvoihin. Ihmiselle jäävät ne tehtävät, jotka vaativat myötätuntoa, empatiaa, luovuutta ja poikkitieteellistä tulkintaa. Luentotilaisuuden järjestäjänä oli sivistys- ja hyvinvointikeskuksen suunnittelutyöryhmä. Todennäköisesti järjestäjien toiveena oli saada kaupunkilaiset havahtumaan, minkälaiseen maailmaan tulevissa oppimistiloissa lapsia valmennetaan. Perinteisiä luokkatiloja tarvitaan yhä vähemmän, kun työvälineinä on 3D-tulostimia, virtuaalilaseja ja monenlaista muuta teknologiaa. Opettaja ei enää paasaa luokan edessä, vaan oppilaat etsivät yksin ja ryhmissä tietoa, kokeilevat ja testaavat sekä oppivat tekemällä. Tarvitaan siis monenlaisia tiloja: luokkatiloja, hiljentymispaikkoja, kokeilulaboratorioita ja yhteistä isoa tilaa. Pölönen totesi, että Suomesta on tulossa saavutettujen etujen maa. Hän tarkoitti, että kun meillä on asiat hyvin, mitään ei uskalleta kokeilla. Hyvinvointi on siis riski kehitykselle. Maailma muuttuu joka tapauksessa. Paikallisesti päätetään, pysytäänkö muutoksessa mukana vai ei.